Sen tähden, kun meillä on näin suuri todistajien pilvi ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki kuorma ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuutui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3Ajatelkaa siis häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4Ette ole vielä verille asti tehneet vastarintaa taistellessanne syntiä vastaan.
5Te olette unohtaneet kehotuksen, joka puhuu teille niin kuin lapsille: "Poikani, älä halveksi Herran kuritusta, äläkä masennu, kun hän sinua nuhtelee.
6Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, ja hän ruoskii jokaista poikaa, jonka ottaa huomaansa."
7Jos te kärsitte kuritusta – Jumala kohtelee teitä niin kuin poikia. Sillä mikä on se poika, jota isä ei kurita?
8Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, niin silloinhan te olette äpäriä ettekä poikia.
9Jos kerran meillä oli lihalliset isämme kasvattajina ja kunnioitimme heitä, eikö meidän sitäkin enemmän tule alistua henkien Isälle ja elää?
10Sillä he kyllä kurittivat meitä lyhyen aikaa oman harkintansa mukaan, mutta hän tekee sen meidän parhaaksemme, jotta me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
12Sen tähden: "ojentakaa hervonneet kätenne ja lamaantuneet polvenne"
13ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuva poikkeaisi tieltä, vaan pikemmin parantuisi.
14Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, jota ilman kukaan ei ole näkevä Herraa.
15Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tuottamaan häiriötä, ja ettei sen kautta monet saastu,
16ettei kukaan olisi haureellinen tai jumalaton niin kuin Esau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.
17Sillä te tiedätte, että myöhemmin, vaikka hän halusi periä siunauksen, hänet hylättiin; sillä hän ei löytänyt parannukselle sijaa, vaikka etsi sitä kyynelin.
18Sillä te ette ole tulleet vuoren luo, jota voidaan käsin koskea ja joka paloi tulessa, ette synkeyteen, ette pimeyteen, ette myrskyyn,
19ette pasuunan kaiun ettekä sanojen pauhun luo, jonka kuulijat pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi,
20sillä he eivät voineet kestää käskyä: "Vaikka vuorta koskettaisi eläin, se kivitetään tai ammuttakoon kuoliaaksi.."
21Näky oli niin pelottava, että Mooses sanoi: "Minä olen kauhun vallassa ja vapisen."
22Mutta te olette käyneet Siionin vuoren luo ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo ja kymmenientuhansien enkelien,
23juhlajoukon luo ja taivaissa kirjoitettujen esikoisten seurakunnan luo ja Jumalan luo, joka on kaikkien tuomari, ja täydellisiksi tulleiden vanhurskasten henkien luo
24ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen luo ja vihmontaveren luo, joka puhuu parempaa kuin Abelin veri.
25Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu. Sillä jos nuo eivät päässeet pakoon, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, niin paljon vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka puhuu taivaista.
26Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran minä horjutan maan, jopa taivaankin."
27Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa järkkyväisten muuttuvan – niin kuin niiden, jotka ovat luotuja – jotta järkkymättömät pysyisivät.
28Koska me siis saamme järkkymättömän valtakunnan, olkaamme kiitolliset ja palvelkaamme siten otollisesti Jumalaa kunnioituksella ja pyhällä arkuudella,
29sillä meidän Jumalamme on kuluttava tuli.