Joosuan kuoleman jälkeen israelilaiset kysyivät Herralta ja sanoivat: "Kenen meistä on ensiksi lähdettävä ylös kanaanilaisia vastaan, sotimaan heitä vastaan?" Herra vastasi:
2"Juuda lähteköön ylös; katso, minä annan maan hänen käsiinsä."
3Niin Juuda sanoi veljellensä Simeonille: "Lähde minun kanssani ylös minun arpaosaani, ja sotikaamme kanaanilaisia vastaan, niin minäkin tulen sinun kanssasi sinun arpaosaasi." Niin Simeon lähti hänen kanssaan.
4Ja Juuda lähti sinne ylös, ja Herra antoi kanaanilaiset ja perissiläiset heidän käsiinsä; ja he voittivat heidät Besekissä – kymmenentuhatta miestä.
5Ja he kohtasivat Adoni-Besekin Besekissä ja taistelivat häntä vastaan ja voittivat kanaanilaiset ja perissiläiset.
6Ja Adoni-Besek pakeni, mutta he ajoivat häntä takaa ja ottivat hänet kiinni ja hakkasivat häneltä peukalot ja isotvarpaat.
7Silloin Adoni-Besek sanoi: "Seitsemänkymmentä kuningasta, joilta oli hakattu peukalot ja isotvarpaat, kokosi muruja minun pöytäni alta; niin kuin minä olen tehnyt, niin on Jumala minulle maksanut." Ja he veivät hänet Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli.
8Ja Juudan miehet ryhtyivät taisteluun Jerusalemia vastaan ja valloittivat sen ja surmasivat miekan terällä sen asukkaat ja pistivät kaupungin tuleen.
9Sen jälkeen Juudan miehet laskeutuivat sotimaan niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Vuoristossa, Etelämaassa ja Alankomaassa.
10Niin Juuda meni niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Hebronissa – Hebronin nimi oli muinoin Kirjat-Arba – ja he voittivat Sesain, Ahimanin ja Talmain.
11Sieltä hän meni Debirin asukkaita vastaan – Debirin nimi oli muinoin Kirjat-Seefer –
12ja Kaleb sanoi: "Joka voittaa ja valloittaa Kirjat-Seeferin, sille minä annan tyttäreni Aksan vaimoksi."
13Niin Otniel, Kenasin, Kalebin nuoremman veljen, poika, valloitti sen; ja hän antoi tälle tyttärensä Aksan vaimoksi.
14Ja kun Aksa tuli, niin hän yllytti miestään, että tämä pyytäisi hänen isältään peltomaata; ja Aksa pudottautui aasin selästä maahan. Silloin Kaleb sanoi hänelle: "Mikä sinun on?"
15Niin hän vastasi hänelle: "Anna minulle jäähyväislahja, sillä sinä olet naittanut minut kuivaan maahan, anna siis minulle vesilähteitä." Silloin Kaleb antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet.
16Ja keniläisen, Mooseksen apen, jälkeläiset olivat lähteneet Palmukaupungista Juudan jälkeläisten kanssa ylös Juudan erämaahan, eteläpuolelle Aradia; he menivät ja asettuivat sikäläisen kansan sekaan.
17Mutta Juuda meni veljensä Simeonin kanssa, ja he voittivat kanaanilaiset, jotka asuivat Sefatissa, ja he vihkivät kaupungin tuhon omaksi ja kutsuivat sen Hormaksi.
18Ja Juuda valloitti Gazan alueineen, Askelonin alueineen ja Ekronin alueineen.
19Ja Herra oli Juudan kanssa, niin että hän sai haltuunsa vuoriston; sillä hän ei kyennyt karkottamaan niitä, jotka asuivat tasangolla, koska heillä oli raudoitettuja sotavaunuja.
20Ja he antoivat Kalebille Hebronin, niin kuin Mooses oli puhunut; ja hän karkotti sieltä ne kolme anakilaista.
21Mutta benjaminilaiset eivät karkottaneet jebusilaisia, jotka asuivat Jerusalemissa, ja niin jebusilaiset jäivät asumaan benjaminilaisten sekaan, Jerusalemiin, aina tähän päivään asti.
22Myös Joosefin heimo lähti liikkeelle; se lähti ylös Beteliin, ja Herra oli heidän kanssaan.
23Ja Joosefin heimo vakoili Beteliä – kaupungin nimi oli muinoin Lus –
24ja vakoojat näkivät miehen tulevan kaupungista ja sanoivat hänelle: "Näytä meille, mistä päästään kaupunkiin, niin me teemme sinulle laupeuden."
25Niin hän näytti heille, mistä päästiin kaupunkiin, ja he surmasivat miekan terällä kaupungin asukkaat, mutta sen miehen ja koko hänen sukunsa he päästivät menemään.
26Ja se mies meni heettiläisten maahan ja rakensi kaupungin ja antoi sille nimen Lus, ja se nimi sillä on vielä tänäkin päivänä.
27Mutta Manasse ei saanut haltuunsa Bet-Seania ja sen tytärkaupunkeja, ei Taanakia ja sen tytärkaupunkeja, ei Dorin asukkaita ja sen tytärkaupunkeja, ei Jibleamin asukkaita ja sen tytärkaupunkeja eikä Megiddon asukkaita ja sen tytärkaupunkeja, vaan kanaanilaisten onnistui jäädä asumaan siihen maahan.
28Kun Israel sitten voimistui, saattoi se kanaanilaiset työveron alaisiksi, mutta ei karkottanut heitä.
29Efraim ei karkottanut kanaanilaisia, jotka asuivat Geserissä, ja niin kanaanilaiset jäivät asumaan sen keskeen, Geseriin.
30Sebulon ei karkottanut Kidronin asukkaita eikä Nahalolin asukkaita, ja niin kanaanilaiset jäivät asumaan sen keskeen, mutta joutuivat työveron alaisiksi.
31Asser ei karkottanut Akkon asukkaita eikä Sidonin asukkaita eikä myöskään Ahlabin, Aksibin, Helban, Afekin ja Rehobin asukkaita.
32Ja niin asserilaiset joutuivat asumaan maan asukkaiden, kanaanilaisten, keskeen, koska eivät karkottaneet heitä.
33Naftali ei karkottanut Bet-Semeksen asukkaita eikä Bet-Anatin asukkaita ja joutui niin asumaan maan asukkaiden, kanaanilaisten, keskeen; mutta Bet-Semeksen ja Bet-Anatin asukkaat joutuivat heille työveron alaisiksi.
34Amorilaiset tunkivat danilaiset vuoristoon, sillä he eivät sallineet heidän laskeutua tasangolle.
35Ja amorilaisten onnistui jäädä asumaan Har-Herekseen, Aijaloniin ja Saalbimiin; mutta Joosefin heimon käsi kävi heille raskaaksi, ja he joutuivat työveron alaisiksi.
36Ja amorilaisten alue ulottui Skorpionisolasta, Selasta, ylöspäin.