Ja Herran enkeli tuli Gilgalista ylös Bokimiin. Ja hän sanoi: "Minä johdatin teidät Egyptistä ja toin teidät maahan, jonka minä valalla vannoen olin luvannut teidän isillenne, ja sanoin: 'Minä en riko liittoani teidän kanssanne ikinä.
2Te taas älkää tehkö liittoa tämän maan asukasten kanssa, vaan kukistakaa heidän alttarinsa.' Mutta te ette ole kuulleet minun ääntäni. Mitä olettekaan tehneet!
3Niinpä minä nyt sanon teille: Minä en karkota heitä teidän tieltänne, vaan heistä tulee teille ahdistajat, ja heidän jumalansa tulevat teille ansaksi."
4Ja kun Herran enkeli oli puhunut nämä sanat kaikille israelilaisille, korotti kansa äänensä ja itki.
5Ja he antoivat sille paikalle nimen Bokim; ja he uhrasivat siinä Herralle.
6Kun Joosua oli päästänyt kansan menemään, menivät israelilaiset kukin perintöosalleen, ottaakseen maan omakseen.
7Ja kansa palveli Herraa Joosuan koko elinajan ja niiden vanhinten koko elinajan, jotka elivät vielä kauan Joosuan jälkeen ja jotka olivat nähneet kaikki ne suuret teot, jotka Herra oli Israelille tehnyt.
8Mutta Herran palvelija Joosua, Nunin poika, kuoli sadankymmenen vuoden vanhana.
9Ja he hautasivat hänet hänen perintöosansa alueelle Timnat-Herekseen, Efraimin vuoristoon, pohjoispuolelle Gaas-vuorta.
10Ja kun koko sekin sukupolvi oli tullut kootuksi isiensä luokse, nousi heidän jälkeensä toinen sukupolvi, joka ei tuntenut Herraa eikä niitä tekoja, jotka hän oli Israelille tehnyt.
11Niin israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja palvelivat baaleja
12ja hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka oli vienyt heidät pois Egyptin maasta, ja lähtivät kulkemaan muiden jumalien jäljessä, niiden kansojen jumalien, jotka asuivat heidän ympärillään, kumarsivat niitä ja vihoittivat Herran.
13Mutta kun he hylkäsivät Herran ja palvelivat baalia ja astarteja,
14niin Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän antoi heidät ryöstäjien käsiin, jotka ryöstivät heitä, ja myi heidät heidän ympärillään asuvien vihollisten käsiin, niin etteivät he enää voineet kestää vihollistensa edessä.
15Mihin ikinä he lähtivätkin, oli Herran käsi heitä vastaan, tuottaen onnettomuutta, niin kuin Herra oli puhunut ja niin kuin Herra oli heille vannonut; ja niin he joutuivat suureen ahdinkoon.
16Silloin Herra herätti tuomareita, jotka pelastivat heidät heidän ryöstäjiensä käsistä.
17Mutta he eivät totelleet tuomareitaankaan, vaan kulkivat haureudessa muiden jumalien jäljessä ja kumarsivat niitä. Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota heidän isänsä, Herran käskyjä totellen, olivat kulkeneet; he eivät tehneet niin.
18Kun siis Herra herätti heille tuomareita, niin Herra oli tuomarin kanssa ja pelasti heidät heidän vihollistensa käsistä niin kauaksi aikaa, kuin tuomari eli; sillä Herran tuli sääli, kun he voihkivat sortajiensa ja vaivaajiensa käsissä.
19Mutta kun tuomari kuoli, vaelsivat he jälleen kelvottomasti, vielä pahemmin kuin heidän isänsä, kulkien muiden jumalien jäljessä, palvellen ja kumartaen niitä. He eivät lakanneet teoistaan eivätkä paatuneesta vaelluksestaan.
20Niin Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän sanoi: "Koska tämä kansa on rikkonut minun liittoni, jonka minä säädin heidän isillensä, eivätkä he ole kuulleet minun ääntäni,
21niin en minäkään enää karkota heidän tieltään ainoatakaan niistä kansoista, jotka Joosua kuollessaan jätti jäljelle.
22Minä tahdon näin heidän kauttaan koetella Israelia, noudattavatko he Herran tietä ja vaeltavatko sitä, niin kuin heidän isänsä tekivät, vai eivätkö."
23Niin Herra jätti nämä kansat paikoilleen, karkottamatta niitä heti kohta; hän ei antanut niitä Joosuan käsiin.