Nämä ovat ne kansat, jotka Herra jätti paikoilleen koetellakseen niiden kautta Israelia, kaikkia niitä, jotka eivät olleet kokeneet mitään kaikista Kanaanin sodista –
2hän jätti ne ainoastaan sitä varten, että israelilaisten sukupolvet saisivat kokea sotaa, hänen opettaessaan heitä sotimaan, kuitenkin ainoastaan niitä, jotka eivät ennen olleet sotaa kokeneet –:
3filistealaisten viisi ruhtinasta ja kaikki kanaanilaiset ja sidonilaiset ja hivviläiset, jotka asuivat Libanonin vuoristossa, Baal-Hermonin vuoresta siihen saakka, mistä mennään Hamatiin.
4Nämä jäivät, että hän niiden kautta koettelisi Israelia saadakseen tietää, tottelisivatko he Herran käskyjä, jotka hän Mooseksen kautta oli antanut heidän isillensä.
5Israelilaiset asuivat siis kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten keskellä,
6ja he ottivat heidän tyttäriään vaimoikseen ja antoivat omia tyttäriään heidän pojilleen ja palvelivat heidän jumaliaan.
7Näin israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja unohtivat Herran, Jumalansa, ja palvelivat baaleja ja aseroita.
8Silloin Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän myi heidät Kusan-Risataimin, Mesopotamian kuninkaan, käsiin; ja israelilaiset palvelivat Kusan-Risataimia kahdeksan vuotta.
9Mutta israelilaiset huusivat Herraa, ja Herra herätti israelilaisille vapauttajan, joka heidät vapautti, Otnielin, Kenasin, Kalebin nuoremman veljen, pojan.
10Ja Herran henki tuli häneen, ja hän oli tuomarina Israelissa; hän lähti sotaan, ja Herra antoi Kusan-Risataimin, Aramin kuninkaan, hänen käsiinsä, ja Kusan-Risataim sai tuntea hänen kätensä voimaa.
11Ja maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta; sitten Otniel, Kenasin poika, kuoli.
12Mutta israelilaiset tekivät jälleen sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. Silloin Herra vahvisti Eglonin, Moabin kuninkaan, Israelia väkevämmäksi, koska he tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä.
13Ja tämä kokosi luokseen ammonilaiset ja amalekilaiset, lähti liikkeelle ja voitti Israelin, ja he valtasivat Palmukaupungin.
14Ja israelilaiset palvelivat Eglonia, moabilaisten kuningasta, kahdeksantoista vuotta.
15Ja israelilaiset huusivat Herraa, ja Herra herätti heille vapauttajan, benjaminilaisen Ehudin, Geran pojan, vasenkätisen miehen. Kun israelilaiset lähettivät hänet viemään veroa Eglonille, Moabin kuninkaalle,
16niin Ehud teki itselleen kaksiteräisen miekan, jalan pituisen, ja sitoi sen takkinsa alle oikealle kupeelleen.
17Ja hän toi veron Eglonille, Moabin kuninkaalle. Mutta Eglon oli hyvin lihava mies.
18Kun hän oli saanut tuoduksi veron, saattoi hän väen, joka oli verolahjoja kantanut, matkalle.
19Mutta itse hän kääntyi takaisin Gilgalin luona olevilta jumalankuvilta ja käski sanoa: "Minulla on salaista asiaa sinulle, kuningas." Niin tämä sanoi: "Hiljaa!" Ja kaikki, jotka seisoivat hänen luonaan, menivät hänen luotaan ulos.
20Kun Ehud oli tullut hänen luokseen, hänen istuessaan yksin viileässä yläsalissaan, sanoi Ehud: "Minulla on sinulle sana Jumalalta." Silloin hän nousi istuimeltaan,
21mutta Ehud ojensi vasemman kätensä ja tempaisi miekan oikealta kupeeltaan ja pisti sen hänen vatsaansa,
22niin että kahvakin meni sisään terän mukana ja terä upposi kokonaan ihraan, sillä hän ei vetänyt ulos miekkaa hänen vatsastaan. Sitten hän meni ulos laakealle katolle.
23Kun Ehud oli tullut pylväskäytävään, sulki hän yläsalin ovet jälkeensä ja lukitsi ne.
24Hänen mentyään tulivat kuninkaan palvelijat, ja kun he näkivät, että yläsalin ovet olivat lukitut, niin he ajattelivat: "Varmaankin hän on tarpeellaan viileässä kammiossa."
25Sitten he odottivat kyllästyksiin asti, mutta kun hän ei sittenkään avannut yläsalin ovia, ottivat he avaimen ja avasivat itse. Ja katso, heidän herransa makasi kuolleena lattialla.
26Mutta Ehud oli paennut heidän vitkastellessaan; hän oli jo päässyt jumalankuvien ohi ja pakeni Seiraan.
27Ja sinne tultuaan hän puhalsi pasuunaan Efraimin vuoristossa. Silloin israelilaiset laskeutuivat hänen kanssaan vuoristosta, ja hän heidän etunenässään.
28Ja hän sanoi heille: "Seuratkaa minua, sillä Herra antaa teidän vihollisenne, moabilaiset, teidän käsiinne." Silloin he laskeutuivat hänen jäljessään alas, valtasivat moabilaisten tieltä Jordanin kahlauspaikat eivätkä päästäneet ketään yli.
29Ja he voittivat silloin Moabin, lähes kymmenentuhatta miestä, kaikki voimakkaita ja sotakuntoisia miehiä; eikä ainoakaan päässyt pakoon.
30Niin täytyi Moabin silloin nöyrtyä Israelin käden alle. Ja maassa oli rauha kahdeksankymmentä vuotta.
31Hänen jälkeensä tuli Samgar, Anatin poika. Hän surmasi filistealaisia kuusisataa miestä häränpistimellä; hänkin vapautti Israelin.