Noomilla oli miehensä puolelta sukulainen, hyvin varakas mies, Elimelekin sukua, nimeltä Boas.
2Ja moabilainen Ruut sanoi Noomille: "Anna minun mennä pellolle poimimaan tähkiä jonkun jäljessä, jonka silmien edessä saan armon." Noomi vastasi hänelle: "Mene, tyttäreni!"
3Niin hän lähti ja meni poimimaan eräälle pellolle leikkuuväen jäljessä; ja hänelle sattui niin, että se peltopalsta oli Boasin, joka oli Elimelekin sukua.
4Ja katso, Boas tuli Betlehemistä, ja hän sanoi leikkuuväelle: "Herra olkoon teidän kanssanne!" He vastasivat hänelle: "Herra siunatkoon sinua!"
5Sitten Boas sanoi palvelijalleen, joka oli leikkuuväen päällysmiehenä: "Kenen tuo nuori nainen on?"
6Palvelija, joka oli leikkuuväen päällysmiehenä, vastasi ja sanoi: "Se on se nuori moabitar, joka tuli Noomin mukana Moabin maasta.
7Hän sanoi: 'Salli minun poimia ja koota tähkiä lyhteiden väliltä leikkuuväen jäljessä.' Niin hän tuli ja on ahertanut aamusta varhain tähän saakka; vasta äsken hän hiukan levähti tuolla majassa."
8Niin Boas sanoi Ruutille: "Kuules, tyttäreni! Älä mene muiden pelloille poimimaan äläkä lähde pois täältä, vaan pysyttele täällä minun palvelijattarieni mukana.
9Pidä silmällä, millä pellolla leikataan, ja kulje heidän jäljessään. Minä olen kieltänyt palvelijoitani koskemasta sinuun. Jos sinun tulee jano, niin mene astioille ja juo vettä, jota palvelijat ammentavat."
10Silloin Ruut heittäytyi kasvoilleen, kumartui maahan ja sanoi hänelle: "Miten olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin että huolehdit minusta, vaikka olen vieras?"
11Boas vastasi ja sanoi hänelle: "Minulle on kerrottu kaikki, mitä sinä olet tehnyt anopillesi miehesi kuoltua, kuinka jätit isäsi ja äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit kansan luo, jota et ennen tuntenut.
12Herra palkitkoon sinulle tekosi; tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut turvaa etsimään."
13Ruut sanoi: "Minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani, sillä sinä olet lohduttanut minua ja puhutellut palvelijatartasi ystävällisesti, vaikka en ole yhdenkään sinun palvelijattaresi vertainen."
14Ruoka-ajan tultua Boas sanoi hänelle: "Käy tänne ruoalle ja kasta palasesi hapanviiniin." Niin Ruut istui leikkuuväen viereen; ja Boas pani hänen eteensä paahdettuja jyviä, niin että hän söi tarpeekseen ja jäi tähteeksikin.
15Kun hän sitten nousi poimimaan, käski Boas palvelijoitaan sanoen: "Hän saa poimia myös lyhteiden väliltä; ja te ette saa loukata häntä.
16Voittepa vetää sitomistakin joitakin tähkiä ja jättää ne hänen poimittavikseen; ja te ette saa nuhdella häntä."
17Niin Ruut poimi pellolla iltaan asti; sitten hän pui, mitä oli saanut poimituksi, ja siitä tuli noin eefa-mitan verta ohria.
18Ja hän otti ne ja tuli kaupunkiin ja näytti anopilleen, mitä oli poiminut. Sen jälkeen Ruut otti esille tähteet ruoasta, josta oli syönyt tarpeekseen, ja antoi ne hänelle.
19Silloin hänen anoppinsa sanoi hänelle: "Missä olet tänään poiminut ja missä olet tehnyt työtä? Siunattu olkoon se, joka on sinusta huolehtinut." Sitten hän ilmoitti anopilleen, kenen luona hän oli ollut työssä, sanoen: "Se mies, jonka luona olin tänä päivänä työssä, on nimeltään Boas."
20Noomi sanoi miniällensä: "Siunatkoon häntä Herra, joka on osoittanut laupeutta eläviä ja kuolleita kohtaan." Ja Noomi sanoi vielä: "Hän on sukulaisemme ja meidän sukulunastajiamme."
21Silloin moabilainen Ruut sanoi: "Vielä hän sanoi minulle: 'Pysyttele vain minun palvelijoideni mukana siihen asti, että he saavat kaiken minun leikkuuni lopetetuksi.'"
22Niin Noomi sanoi miniällensä Ruutille: "Hyvä on, tyttäreni, lähde hänen palvelijattariensa mukana, niin et joudu sysittäväksi muiden pelloilla."
23Ja hän pysytteli Boasin palvelijattarien seurassa poimien tähkiä, kunnes ohran- ja vehnänleikkuu oli lopussa. Sitten hän jäi olemaan anoppinsa luo.