Ja tapahtui eräänä päivänä, että Jonatan, Saulin poika, sanoi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitaan: "Tule, menkäämme lähelle filistealaisten vartiostoa, joka on tuolla toisella puolella." Mutta hän ei ilmoittanut sitä isällensä.
2Saul istui silloin granaattiomenapuun juurella Migronissa Gibean rajalla, ja väkeä oli hänellä kanssaan noin kuusisataa miestä.
3Ja kasukankantajana oli Ahia, Ahitubin, Ikabodin veljen, poika, joka oli Pinehaan poika, joka Eelin poika, sen, joka oli ollut Herran pappina Silossa. Mutta kansa ei tiennyt, että Jonatan oli lähtenyt.
4Mutta kummallakin puolen solatietä, jota Jonatan koetti mennä lähelle filistealaisten vartiostoa, oli jyrkkä kallionkieleke; toisen nimi on Boses, toisen Sene.
5Toinen kallionkieleke on kuin pylväs, pohjoisen puolella, Mikmaaseen päin, toinen on etelän puolella, Gebaan päin.
6Ja Jonatan sanoi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitaan: "Tule, menkäämme lähelle noiden ympärileikkaamattomien vartiostoa; ehkä Herra on tekevä jotain meidän puolestamme, sillä ei mikään estä Herraa antamasta voittoa harvojen kautta yhtä hyvin kuin monien."
7Hänen aseenkantajansa vastasi hänelle: "Tee, mitä mielessäsi on. Lähde, minä seuraan sinua mielesi mukaan."
8Niin Jonatan sanoi: "Katso, me menemme tuonne, lähelle noita miehiä, ja näyttäydymme heille.
9Jos he sanovat meille näin: 'Olkaa hiljaa, kunnes me tulemme teidän luoksenne', niin me seisomme alallamme emmekä lähde nousemaan heidän luokseen.
10Mutta jos he sanovat näin: 'Nouskaa tänne meidän luoksemme', niin me nousemme, sillä silloin Herra on antanut heidät meidän käsiimme; tämä olkoon meillä merkkinä."
11Kun he sitten molemmat tulivat filistealaisten vartioston näkyviin, sanoivat filistealaiset: "Katso, heprealaiset tulevat esiin koloistaan, joihin ovat piiloutuneet."
12Ja vartioston miehet huusivat Jonatanille ja hänen aseenkantajalleen ja sanoivat: "Nouskaa tänne meidän luoksemme, niin me ilmoitamme teille jotain." Silloin sanoi Jonatan aseenkantajalleen: "Nouse minun perässäni, sillä Herra on antanut heidät Israelin käsiin."
13Ja Jonatan kiipesi käsin ja jaloin ylöspäin, ja aseenkantaja hänen perässään. Ja he kaatuivat Jonatanin edessä, ja aseenkantaja löi heidät kuoliaaksi hänen jäljessään.
14Tässä ensimmäisessä kahakassa surmasivat Jonatan ja hänen aseenkantajansa noin kaksikymmentä miestä, noin puolen auranalan suuruisella maa-alalla.
15Silloin syntyi kauhu leirissä ja sen ulkopuolella, koko sotaväessä; myös vartiosto ja ryöstöosasto joutuivat kauhun valtaan. Maakin järisi, ja niin syntyi Jumalan kauhu.
16Ja Saulin tähystäjät Benjaminin Gibeassa huomasivat lauman hajoavan ja menevän sinne tänne.
17Niin Saul sanoi väelle, joka oli hänen kanssaan: "Pitäkää katselmus ja katsokaa, kuka on mennyt pois meidän luotamme." Ja kun katselmus pidettiin, huomattiin, etteivät Jonatan ja hänen aseenkantajansa olleet läsnä.
18Ja Saul sanoi Ahialle: "Tuo tänne Jumalan arkki." Sillä Jumalan arkki oli siihen aikaan israelilaisten hallussa.
19Mutta Saulin vielä puhutellessa pappia kävi meteli filistealaisten leirissä yhä suuremmaksi. Niin Saul sanoi papille: "Jätä sikseen."
20Silloin Saul kutsutti koolle kaiken väen, joka oli hänen kanssaan, ja he tulivat taistelupaikalle, ja katso, toisen miekka oli toista vastaan, ja oli mitä suurin hämminki.
21Myös ne heprealaiset, jotka ennestään olivat filistealaisten vallassa ja jotka olivat tulleet ylös heidän kanssaan leiriin, siirtyivät niiden israelilaisten puolelle, jotka olivat Saulin ja Jonatanin kanssa.
22Ja kun ne Israelin miehet, jotka olivat piiloutuneet Efraimin vuoristoon, kuulivat filistealaisten pakenevan, yhtyivät hekin kaikki ajamaan heitä takaa taistelussa.
23Niin Herra antoi Israelille voiton sinä päivänä, ja taistelu levisi Bet-Avenin toiselle puolelle.
24Israelin miehet olivat sinä päivänä ylen rasitetut, mutta Saul vannotti kansan ja sanoi: "Kirottu olkoon se mies, joka syö mitään ennen iltaa ja ennen kuin minä olen kostanut vihollisilleni." Ja koko kansa oli ruokaa maistamatta.
25Ja kun he kaikki tulivat metsään, oli maassa hunajaa.
26Kun kansa tuli kennokakkujen ääreen, niin katso, niistä vuoti hunajaa, mutta ei kukaan vienyt kättään suuhun, sillä kansa pelkäsi valaa.
27Mutta Jonatan ei ollut kuulemassa, kun hänen isänsä vannotti kansan; niin hän ojensi sauvan, joka oli hänen kädessään, pisti sen kärjen kennokakkuun ja vei sitten kätensä suuhunsa, ja silloin hänen silmänsä kirkastuivat.
28Mutta eräs mies väestä puhkesi puhumaan ja sanoi: "Sinun isäsi vannotti väen ja sanoi: 'Kirottu olkoon se mies, joka tänä päivänä syö mitään.'" Ja väki oli näännyksissä.
29Jonatan vastasi: "Isäni on syössyt maan onnettomuuteen. Katsokaa, kuinka minun silmäni kirkastuivat, kun vähän maistoin tätä hunajaa.
30Jos myös väki olisi tänä päivänä saanut syödä vihollisiltaan ottamaansa saalista, niin eiköhän filistealaisten tappio olisi ollut vieläkin suurempi?"
31Ja he voittivat sinä päivänä filistealaiset ja ajoivat heitä takaa Mikmaasta Aijaloniin asti; ja väki oli kovin näännyksissä.
32Siksi väki syöksyi saaliin kimppuun ja otti lampaita, nautoja ja vasikoita ja teurasti niitä paljaan maan päällä; ja väki söi lihan verineen.
33Niin Saulille ilmoitettiin tämä: "Katso, väki tekee syntiä Herraa vastaan, kun syö lihaa verineen." Hän sanoi: "Te olette menetelleet uskottomasti; vierittäkää nyt tänne minun eteeni suuri kivi."
34Ja Saul sanoi: "Menkää väen sekaan ja sanokaa heille: 'Tuokaa jokainen härkänne ja lampaanne minun luokseni ja teurastakaa ne täällä. Sitten syökää; älkääkä tehkö syntiä Herraa vastaan syömällä lihaa verineen.'" Niin väestä jokainen silloin yöllä toi omin käsin härkänsä ja teurasti sen siellä.
35Ja Saul rakensi alttarin Herralle; tämä oli ensimmäinen alttari, jonka hän Herralle rakensi.
36Ja Saul sanoi: "Lähtekäämme tänä yönä alas filistealaisten jälkeen ja ryöstäkäämme heitä, kunnes aamu valkenee, ja älkäämme jättäkö heistä jäljelle ainoatakaan." He vastasivat: "Tee kaikki, mitä hyväksi näet." Mutta pappi sanoi: "Astukaamme tänne Jumalan eteen."
37Silloin Saul kysyi Jumalalta: "Lähdenkö minä alas filistealaisten jälkeen? Annatko sinä heidät Israelin käsiin?" Mutta hän ei vastannut hänelle sinä päivänä.
38Niin Saul sanoi: "Tulkaa tänne, kaikki kansan päämiehet, saadaksenne tietää ja nähdä, mikä synti nyt on tähän syynä.
39Sillä niin totta kuin Herra elää, hän, joka on antanut Israelille voiton: vaikka syy olisi minun poikani Jonatanin, niin hänen on kuoltava." Mutta ei kukaan koko kansasta vastannut hänelle.
40Silloin hän sanoi koko Israelille: "Olkaa te toisella puolella, niin minä ja minun poikani Jonatan olemme toisella puolella." Kansa vastasi Saulille: "Tee, niin kuin hyväksi näet."
41Ja Saul sanoi Herralle, Israelin Jumalalle: "Anna oikea arpa." Niin arpa osui Jonataniin ja Sauliin, ja kansa pääsi vapaaksi.
42Saul sanoi: "Heittäkää arpaa minun ja minun poikani Jonatanin välillä." Niin arpa osui Jonataniin.
43Ja Saul sanoi Jonatanille: "Ilmaise minulle, mitä olet tehnyt." Jonatan ilmaisi sen hänelle ja sanoi: "Minä maistoin vähän hunajaa sauvan kärjellä, joka oli kädessäni; katso, minä olen valmis kuolemaan."
44Ja Saul sanoi: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta: sinun on kuolemalla kuoltava, Jonatan."
45Mutta kansa sanoi Saulille: "Onko Jonatanin kuoltava, hänen, joka on hankkinut tämän suuren voiton Israelille? Pois se! Niin totta kuin Herra elää: ei saa hiuskarvakaan pudota maahan hänen päästään; sillä Jumalan avulla hän on sen tänä päivänä tehnyt." Näin kansa vapahti Jonatanin kuolemasta.
46Sitten Saul palasi ajamasta takaa filistealaisia, ja filistealaiset menivät takaisin kotiinsa.
47Kun nyt Saul oli saanut kuninkuuden Israelissa, soti hän kaikkia vihollisiaan vastaan joka taholla: moabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, Soban kuninkaita ja filistealaisia vastaan; ja minne tahansa hän kääntyi, siellä hän rankaisi.
48Ja hän teki väkeviä tekoja ja voitti amalekilaiset ja vapautti Israelin sen ryöstäjien käsistä.
49Saulin pojat olivat Jonatan, Jisvi ja Malkisua; ja hänen kahden tyttärensä nimet olivat: vanhemman nimi Merab ja nuoremman nimi Mikal.
50Ja Saulin vaimon nimi oli Ahinoam, Ahimaan tytär. Ja hänen sotapäällikkönsä nimi oli Abner, Nerin, Saulin sedän, poika.
51Sillä Kis, Saulin isä, ja Ner, Abnerin isä, olivat Abielin poikia.
52Mutta filistealaisia vastaan käytiin kiivaasti sotaa, niin kauan kuin Saul eli. Ja kenen vain Saul tapasi urhoollisen ja sotakuntoisen miehen, sen hän otti luokseen.