Mutta Samuel sanoi Saulille: "Minut Herra lähetti voitelemaan sinut kansansa Israelin kuninkaaksi. Kuule siis Herran ääntä.
2Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kostan Amalekille sen, mitä hän teki Israelille asettumalla hänen tielleen, kun hän tuli ylös Egyptistä.
3Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, naudat ja lampaat, kamelit ja aasit."
4Saul kuulutti kansan kokoon ja piti heistä katselmuksen Telaimissa: kaksisataatuhatta jalkamiestä sekä kymmenentuhatta Juudan miestä.
5Kun Saul tuli lähelle amalekilaisten kaupunkia, asettui hän laaksoon väijyksiin.
6Ja Saul sanoi keniläisille: "Tulkaa, erotkaa ja siirtykää pois amalekilaisten joukosta, etten minä hukuttaisi teitä heidän kanssaan; sillä te teitte laupeuden kaikille israelilaisille, kun he tulivat ylös Egyptistä." Niin keniläiset erosivat amalekilaisista.
7Ja Saul voitti amalekilaiset ja ajoi heitä takaa Havilasta Suriin päin, joka on Egyptistä itään päin.
8Ja hän otti Agagin, Amalekin kuninkaan, elävänä vangiksi, mutta kaiken kansan hän vihki tuhon omaksi miekan terällä.
9Mutta Saul ja väki säästivät Agagin sekä parhaimmat lampaat, lihavimmat naudat ja karitsat, kaiken, mikä oli arvokasta; sitä he eivät tahtoneet vihkiä tuhon omaksi. Mutta kaiken karjan, mikä oli halpaa ja arvotonta, he vihkivät tuhon omaksi.
10Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana:
11"Minä kadun, että tein Saulin kuninkaaksi, sillä hän on kääntynyt pois minusta eikä ole täyttänyt minun käskyjäni." Samuel pahastui, ja hän huusi Herraa kaiken sen yön.
12Varhain seuraavana aamuna Samuel lähti tapaamaan Saulia. Mutta Samuelille ilmoitettiin: "Saul on mennyt Karmeliin ja pystyttänyt sinne itselleen muistomerkin; sitten hän on palannut sieltä ja mennyt alas Gilgaliin."
13Kun Samuel tuli Saulin luo, sanoi Saul hänelle: "Herra siunatkoon sinua! Minä olen täyttänyt Herran käskyn."
14Mutta Samuel sanoi: "Mitä tämä lammasten määkiminen sitten on, joka kuuluu minun korviini, ja tämä nautojen ammuminen, jonka kuulen?"
15Saul vastasi: "Amalekilaisilta ne on tuotu; sillä kansa säästi parhaat lampaat ja naudat uhratakseen ne Herralle, sinun Jumalallesi; mutta muut me olemme vihkineet tuhon omiksi."
16Silloin Samuel sanoi Saulille: "Lopeta; minä ilmoitan sinulle, mitä Herra on minulle tänä yönä puhunut." Hän sanoi hänelle: "Puhu."
17Samuel sanoi: "Sinä olet Israelin sukukuntien päämies, vaikka oletkin vähäinen omissa silmissäsi: Herra on voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.
18Ja Herra lähetti sinut matkaan ja sanoi: 'Mene ja vihi tuhon omiksi nämä syntiset, amalekilaiset, ja sodi heitä vastaan, kunnes olet tehnyt heistä lopun.'
19Miksi et kuullut Herran ääntä, vaan syöksyit saaliin kimppuun ja teit sitä, mikä on pahaa Herran silmissä?"
20Saul vastasi Samuelille: "Minähän olen kuullut Herran ääntä ja tehnyt sen matkan, jolle Herra minut lähetti. Minä olen tuonut tänne Agagin, Amalekin kuninkaan, ja vihkinyt tuhon omiksi amalekilaiset.
21Mutta väki on ottanut saaliista lampaita ja nautoja, parhaan osan siitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, uhratakseen ne Herralle, sinun Jumalallesi, Gilgalissa."
22Silloin Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva.
23Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalien palvelusta. Koska sinä olet hylännyt Herran sanan, on myös hän hylännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana."
24Saul sanoi Samuelille: "Minä olen tehnyt syntiä, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sinun sanasi; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntään.
25Anna nyt minulle syntini anteeksi ja palaa minun kanssani, niin minä kumartaen rukoilen Herraa."
26Samuel sanoi Saulille: "Minä en palaa sinun kanssasi; sillä sinä olet hylännyt Herran sanan, ja Herra on myös hylännyt sinut, niin että et enää saa olla Israelin kuninkaana."
27Kun sitten Samuel kääntyi menemään pois, tarttui Saul hänen viittansa liepeeseen, niin että se repesi.
28Ja Samuel sanoi hänelle: "Herra on tänä päivänä reväissyt Israelin kuninkuuden sinulta ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi.
29Ja hän, joka on Israelin kunnia, ei valehtele eikä kadu; sillä hän ei ole ihminen, että hän katuisi."
30Hän vastasi: "Minä olen syntiä tehnyt; mutta osoita minulle kuitenkin se kunnia kansani vanhimpien edessä ja Israelin edessä, että palaat minun kanssani, niin minä kumartaen rukoilisin Herraa, sinun Jumalaasi."
31Niin Samuel palasi Saulin jäljessä; ja Saul kumartaen rukoili Herraa.
32Ja Samuel sanoi: "Tuokaa minun eteeni Agag, Amalekin kuningas." Ja Agag tuli iloisesti hänen eteensä; ja Agag sanoi: "Totisesti on katkera kuolema väistynyt pois."
33Mutta Samuel sanoi: "Niin kuin sinun miekkasi on tehnyt naisia lapsettomiksi, niin on myös sinun äitisi tuleva lapsettomaksi ennen muita naisia." Ja Samuel hakkasi Agagin kappaleiksi Herran edessä Gilgalissa.
34Sitten Samuel lähti Ramaan, mutta Saul meni ylös kotiinsa Saulin Gibeaan.
35Eikä Samuel enää nähnyt Saulia kuolinpäiväänsä asti, ja Samuel suri Saulia. Mutta Herra katui, että oli tehnyt Saulin Israelin kuninkaaksi.