Ennustus Moabista. Hävityksen yönä tuhoutuu Moabin Ar; hävityksen yönä tuhoutuu Moabin Kir.
2Bait ja Dibon nousevat uhrikukkuloille itkemään, Nebolla ja Medebassa Moab valittaa; kaikki päät on paljaiksi ajeltu, kaikki parrat on leikattu.
3Kaduilla he kääriytyvät säkkeihin, katoilla ja toreilla kaikki valittavat, menehtyvät itkuun.
4Hesbon ja Elale huutavat; Jahasaan asti kuuluu niiden parku. Siksi Moabin varustetut miehet vaikeroivat, sen sielu vapisee.
5Minun sydämeni huutaa Moabin tähden; sen pakolaisia on aina Soariin, aina Eglat-Selisijaan asti. Luhitin solatietä he nousevat itkien, Horonaimin tiellä he puhkeavat parkuun hävityksen tähden.
6Nimrimin vedet ehtyvät erämaaksi, heinä kuivuu, ruoho lakastuu, vihantaa ei ole.
7Siksi he kantavat hankkimansa säästön ja tallettamansa tavaran Pajupuron yli.
8Parku kiertää Moabin rajoja, valitus kuuluu Eglaimiin asti, valitus Beer-Eelimiin asti.
9Sillä Diimonin vedet ovat verta täynnä, ja vielä muutakin minä tuotan Diimonille: leijonan Moabin pelastettujen ja maahan jääneiden kimppuun.