Sen jälkeen Herra valitsi myös seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne itse aikoi mennä.
2Niin hän sanoi heille: "Satoa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä sadonkorjuuseensa.
3Menkää. Katso, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle.
4Älkää pitäkö mukananne kukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä, älkääkä tervehtikö ketään tiellä.
5Mihin tahansa taloon astutte sisälle, sanokaa ensin: 'Rauha tälle talolle!'
6Jos siellä on rauhan lapsi, teidän rauhanne on lepäävä hänen päällään, mutta ellei ole, se palaa teille.
7Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa heidän antimiaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon.
8Mihin tahansa kaupunkiin te tulettekin ja teidät otetaan vastaan, syökää mitä eteenne pannaan.
9Ja parantakaa siellä olevat sairaat, ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.'
10Mutta mihin tahansa kaupunkiin tulette, eikä teitä oteta vastaan, menkää sen kaduille ja sanokaa:
11'Tomunkin, joka teidän kaupungistanne on tarttunut meihin, me pudistamme teille takaisin, mutta se tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähellenne.'
12Minä sanon teille, että Sodoman on sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin.
13Voi sinua Korasin! Voi sinua Betsaida! Sillä jos ne voimateot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyroksessa ja Sidonissa, ne olisivat jo aikaa sitten säkissä ja tuhkassa istuen tehneet parannuksen.
14Mutta Tyroksen ja Sidonin on tuomiolla helpompi kuin teidän.
15Ja sinä Kapernaum, joka olet korotettu taivaaseen saakka! Tuonelaan asti sinut syöstään alas.
16Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt."
17Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden."
18Mutta hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta kuin salaman.
19Katso, minä annan teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.
20Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa pikemmin siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."
21Sillä hetkellä Jeesus riemuitsi Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin Isä, sillä näin olet hyväksi nähnyt."
22Hän kääntyi opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Kaikki on minun Isäni antanut minulle, eikä kukaan tunne, kuka Poika on, paitsi Isä, eikä kuka Isä on, paitsi Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa."
23Kääntyen opetuslastensa puoleen erikseen hän sanoi: "Autuaat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette!
24Sillä minä sanon teille, että monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet."
25Katso, muuan lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun on tehtävä periäkseni ikuisen elämän?"
26Hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinka luet?"
27Tämä vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi, kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
28Niin hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit. Tee se, niin sinä saat elää."
29Mutta hän tahtoi näyttää vanhurskaalta ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
30Jeesus vastasi ja sanoi: "Muuan mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti, löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.
31Niin kulki sattumalta eräs pappi alas sitä tietä ja näki hänet ja meni ohi.
32Samoin paikalle osunut leeviläinenkin tuli ja näki ja meni ohi.
33Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, hänen kävi miestä sääli.
34Hän tuli hänen luokseen, sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä. Sitten hän nosti hänet oman juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
35Seuraavana päivänä hän, lähtiessään, otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä lisäkuluja vielä tulee, minä maksan sinulle kun palaan.'
36Kuka siis näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"
37Hän sanoi: "Se joka osoitti hänelle laupeutta." Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin."
38Heidän vaeltaessaan hän meni erääseen kylään. Niin muuan nainen nimeltä Martta otti hänet kotiinsa.
39Hänellä oli sisar, Maria-niminen, joka myös istuutui Jeesuksen jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan.
40Mutta Martta puuhasi monenlaisessa palveluksessa; ja hän astui esiin ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä siitä, että sisareni on jättänyt minut yksin palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän auttaisi minua."
41Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, kaikenlaista sinä murehdit ja puuhaat,
42mutta yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, jota häneltä ei oteta pois."