Hän kutsui kokoon ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja tautien parantamista varten.
2Sitten hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita.
3Hän sanoi heille: "Älkää ottako mitään matkalle, ei sauvoja, ei laukkua, ei leipää, ei rahaa, älköönkä kellään olko kahta ihokasta.
4Mihin tahansa taloon tulette, siihen jääkää ja siitä lähtekää.
5Ketkä tahansa eivät ota teitä vastaan, lähtekää pois siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne todistukseksi heitä vastaan."
6Niin he lähtivät ja kulkivat kylästä kylään julistaen ilosanomaa ja parantaen sairaita kaikkialla.
7Neljännesruhtinas Herodes sai tietää kaiken, mitä hän teki ja oli ymmällään, sillä jotkut sanoivat: "Johannes on noussut kuolleista",
8jotkut taas: "Elia on ilmestynyt", ja toiset: "Joku vanhoista profeetoista on noussut ylös."
9Mutta Herodes sanoi: "Johanneksen minä olen mestauttanut. Mutta kuka tämä on, josta minä kuulen tällaista." Ja hän pyrki näkemään hänet.
10Ja kun apostolit palasivat, he kertoivat hänelle kaiken, mitä olivat tehneet. Niin hän otti heidät mukaansa ja vetäytyi yksinäisyyteen Betsaida-nimisen kaupungin lähelle autioon paikkaan.
11Mutta kun kansa sai tietää sen, he seurasivat häntä. Hän otti heidät vastaan ja puhui heille Jumalan valtakunnasta ja teki terveiksi ne, jotka parantamista tarvitsivat.
12Päivä alkoi kallistua iltaan. Niin ne kaksitoista tulivat hänen luokseen ja sanoivat hänelle: "Lähetä kansa pois, jotta he menisivät ympärillä oleviin kyliin ja maataloihin majoittumaan ja hankkimaan ruokaa, sillä me olemme täällä autiossa paikassa."
13Mutta hän sanoi heille: "Antakaa te heille syötävää." Niin he sanoivat "Meillä ei ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, jollemme lähde ostamaan ruokaa kaikelle tälle kansalle."
14Sillä heitä oli noin viisituhatta miestä. Niin hän sanoi opetuslapsilleen "Asettakaa heidät aterioimaan ruokakunnittain, kuhunkin noin viisikymmentä."
15He tekivät niin ja asettivat kaikki aterioimaan.
16Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui siunauksen, mursi ne ja antoi opetuslapsille kansan eteen pantaviksi.
17Kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi. Ja tähteeksi jääneet palaset kerättiin – kaksitoista korillista.
18Ja tapahtui, kun hän oli yksin rukoilemassa ja hänen opetuslapsensa olivat hänen kanssaan, että hän kysyi heiltä: "Kenen kansa sanoo minun olevan?"
19He vastasivat: "Johannes Kastajan, mutta toiset Elian, toiset taas, että joku vanhoista profeetoista on noussut ylös."
20Hän sanoi heille: "Entä kenen te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi: "Sinä olet Jumalan Kristus."
21Varoittaen heitä hän kielsi kenellekään puhumasta
22ja sanoi: "Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon ja joutua vanhinten, ylipappien ja kirjanoppineiden hylkäämäksi ja tulla tapetuksi ja kolmantena päivänä nousta ylös."
23Niin hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun jäljessäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
24Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.
25Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?
26Joka siis häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhien enkelien kirkkaudessa.
27Mutta totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan."
28Noin kahdeksan päivää tämän puheen jälkeen tapahtui, että hän otti mukaansa Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan.
29Hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui ja hänen vaatteensa olivat säteilevän valkeat.
30Katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, jotka olivat Mooses ja Elia.
31He näyttäytyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostaan, jonka hän oli toteuttava Jerusalemissa.
32Mutta Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, olivat unen raskauttamia. Herättyään he näkivät hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonaan.
33Kun nämä olivat eroamassa hänestä, sanoi Pietari Jeesukselle: "Mestari, meidän on hyvä olla tässä. Tehkäämme kolme majaa: yksi sinulle, yksi Moosekselle ja yksi Elialle." Eikä hän käsittänyt, mitä sanoi.
34Hänen näin puhuessaan tuli pilvi ja varjosi heidät, mutta he pelästyivät näiden joutuessa pilveen.
35Ja pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, häntä kuunnelkaa."
36Ja äänen kuuluessa Jeesuksen havaittiin olevan yksin. Ja he vaikenivat siitä eivätkä niinä päivinä kertoneet kenellekään mitään siitä, mitä olivat nähneet.
37Kun he seuraavana päivänä menivät alas vuorelta, tuli paljon kansaa häntä vastaan.
38Katso, muuan mies huusi kansanjoukosta sanoen: "Opettaja, minä rukoilen sinua, katso minun poikani puoleen, sillä hän on minun ainokaiseni.
39Ja katso, henki tarttuu häneen, ja yhtäkkiä hän huutaa, ja se kouristaa häntä niin, että vaahto lähtee ja vaivoin se poistuu hänestä runnellen häntä.
40Minä pyysin sinun opetuslapsiasi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät voineet."
41Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi epäuskoista ja nurjaa sukupolvea! Kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne ja kärsiä teitä? Tuo poikasi tänne."
42Vielä hänen tullessaankin riivaaja paiskasi hänet maahan ja kouristi häntä. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä ja paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isälleen.
43Ja kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta. Mutta kaikkien ihmetellessä kaikkea, mitä Jeesus teki, hän sanoi opetuslapsilleen:
44"Ottakaa korviinne nämä sanat, sillä Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin."
45He eivät kuitenkaan käsittäneet tätä puhetta, ja se oli heiltä salassa, niin etteivät he sitä ymmärtäneet, ja he arkailivat kysyä häneltä sen puheen johdosta.
46Heissä heräsi ajatus, kuka heistä mahtoi olla suurin.
47Mutta kun Jeesus tiesi heidän sydämensä ajatuksen, hän otti lapsen ja asetti hänet viereensä
48ja sanoi heille: "Joka ottaa luokseen tämän lapsen minun nimeeni, ottaa luokseen minut, ja joka ottaa luokseen minut, ottaa luokseen hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka teistä kaikista on pienin, hän on oleva suuri."
49Johannes rupesi puhumaan ja sanoi: "Mestari, me näimme erään miehen sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia, ja me kielsimme häntä, koska hän ei seuraa meitä."
50Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älkää kieltäkö, sillä joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme."
51Kun hänen ylösottamisensa aika oli täyttymässä, tapahtui, että hän päätti mennä Jerusalemiin.
52Ja hän lähetti sanansaattajia edellään, ja nämä lähtivät ja menivät erääseen samarialaisten kylään valmistaakseen hänelle majapaikkaa.
53Mutta häntä ei otettu vastaan, koska hän oli menossa Jerusalemiin.
54Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes tämän näkivät, he sanoivat: "Herra, tahdotko, että käskemme tulen langeta alas taivaasta ja hävittää heidät niin kuin Eliakin teki?"
55Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä sanoen: "Ette tiedä minkä hengen omat olette.
56Sillä Ihmisen Poika ei tullut tuhoamaan ihmisiä, vaan pelastamaan." Ja he vaelsivat toiseen kylään.
57Heidän tietä kulkiessaan muuan mies sanoi hänelle: "Herra, minä seuraan sinua mihin ikinä menet."
58Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole mihin päänsä kallistaisi."
59Toiselle hän sanoi "Seuraa minua." Niin tämä sanoi: "Herra, salli minun ensin mennä hautaamaan isäni."
60Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa."
61Vielä toinen sanoi: "Herra, minä seuraan sinua, mutta salli minun ensin sanoa jäähyväiset kotonani oleville."
62Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei kukaan, joka on laskenut kätensä auraan ja katsoo taakseen, ole sovelias Jumalan valtakuntaan."