Kun hän oli eräässä paikassa rukoilemassa ja oli lakannut, sanoi muuan hänen opetuslapsistaan hänelle: "Herra, opeta meitä rukoilemaan niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan."
2Niin hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: 'Isä meidän joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.
3Anna meille päivittäin meidän jokapäiväinen leipämme.
4Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.'"
5Vielä hän sanoi heille: "Kenellä teistä on ystävä, jonka luo hän menee keskiyöllä ja sanoo tälle: 'Ystävä, lainaa minulle kolme leipää,
6sillä eräs ystävä on tullut matkallaan minun luokseni, eikä minulla ole mitä laittaa hänen eteensä',
7ja tämä sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä vaivaa minua. Ovi on jo suljettu ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa. En minä voi nousta antamaan sinulle'?
8Minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle siksi, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin siksi, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon kuin hän tarvitsee.
9Niin minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
10Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
11Kuka teistä on isä, joka pojan pyytäessä häneltä leipää, antaa hänelle kiven, tai jos hän pyytää kalaa, antaa hänelle kalan sijasta käärmeen,
12tai jos hän pyytää munaa antaa hänelle skorpionin?
13Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka häneltä anovat?"
14Hän ajoi ulos riivaajan, ja se oli mykkä. Kun riivaaja oli lähtenyt, tapahtui, että mykkä mies puhui ja kansa ihmetteli.
15Mutta jotkut heistä sanoivat: "Beelsebulin, riivaajien päämiehen, voimalla hän ajaa ulos riivaajia."
16Toiset taas kiusaten vaativat häneltä merkkiä taivaasta.
17Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitaantuu itsensä kanssa, tuhoutuu, ja talo kaatuu talon päälle.
18Ja jos saatanakin on riitaantunut itsensä kanssa, kuinka hänen valtakuntansa pysyy pystyssä? Tehän sanotte minun Beelsebulin voimalla ajavan ulos riivaajia.
19Mutta jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenen voimalla sitten teidän poikanne ajavat niitä ulos? Siksi he tulevat olemaan teidän tuomareitanne.
20Mutta jos minä Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, niin onhan Jumalan valtakunta tullut teidän luoksenne.
21Kun vahva aseistautuneena vartioi kartanoaan, hänen omaisuutensa on turvassa.
22Mutta kun häntä vahvempi karkaa hänen päälleen ja voittaa hänet, niin hän ottaa kaikki hänen aseensa, joihin hän turvasi ja jakaa häneltä saamansa saaliin.
23Joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, hän hajottaa.
24Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, se kuljeksii autioiden paikkojen kautta etsien lepoa, mutta kun ei löydä, se sanoo: 'Minä palaan talooni, josta lähdin.'
25Kun se tulee, löytää se sen lakaistuna ja kaunistettuna.
26Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempia kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen tila on lopulta pahempi kuin alussa."
27Niin hänen tätä puhuessaan eräs nainen korotti äänensä kansanjoukosta ja sanoi hänelle: "Autuas se kohtu, joka on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt!"
28Mutta hän sanoi: "Pikemminkin ovat autuaita ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja toimivat sen mukaisesti."
29Kun kansaa yhä kokoontui, rupesi hän puhumaan: "Tämä sukupolvi on paha sukupolvi, se vaatii merkkiä. Mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonan merkki.
30Sillä niin kuin Joona tuli niniveläisille merkiksi, niin on myös Ihmisen Poika oleva merkkinä tälle sukupolvelle.
31Etelän kuningatar nousee tuomiolle tämän sukupolven miesten kanssa ja tulee heille tuomioksi. Sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on Salomoa suurempi.
32Niniven miehet nousevat tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi. Sillä he tekivät parannuksen Joonan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on Joonaa suurempi.
33Kukaan ei lampun sytytettyään pane sitä kätköön eikä vakan alle, vaan lampunjalkaan, jotta sisälle tulijat näkisivät valon.
34Silmä on ruumiin lamppu. Kun siis silmäsi on kirkas, on myös koko sinun ruumiisi valaistu, mutta kun se on paha, on myös sinun ruumiisi pimeä.
35Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.
36Jos siis koko sinun ruumiisi on valoisa eikä siinä ole yhtään pimeää osaa, se on oleva kokonaan valoisa, niin kuin lamppu valaisisi sinua kirkkaalla loisteellaan."
37Mutta hänen puhuessaan eräs fariseus pyysi häntä aterioimaan luonaan. Niin hän meni ja asettui aterialle.
38Mutta kun fariseus näki, ettei hän suorittanut pesua ennen ateriaa, hän ihmetteli.
39Silloin Herra sanoi hänelle: "Kyllä te fariseukset puhdistatte maljan ja lautasen ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta.
40Mielettömät, eikö hän, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sisäpuoltakin?
41Mutta antakaa almuksi, mitä on sisällä, ja katso, kaikki on teille puhdasta.
42Voi kuitenkin teitä, fariseukset, sillä te annatte kymmenykset mintusta ja ruudanlehdistä ja kaikenlaisista vihanneksista, mutta sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden! Näitä olisi pitänyt harjoittaa eikä noitakaan hylätä.
43Voi teitä, fariseukset, sillä te rakastatte ensimmäistä istuinta synagogissa ja tervehtimisiä toreilla!
44Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, tekopyhät, sillä te olette kuin merkitsemättömät haudat, joiden päällä ihmiset tietämättään kävelevät."
45Silloin muuan lainoppineista alkoi puhua ja sanoi hänelle: "Opettaja, noin puhuen sinä häpäiset meidätkin."
46Mutta hän sanoi: "Voi teitäkin, lainoppineet, sillä te sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja, ettekä itse yhdellä sormellanne koske niihin taakkoihin!
47Voi teitä, sillä te rakennatte profeettojen hautakammioita, ja teidän isänne tappoivat heidät!
48Niin ollen te todistatte ja hyväksytte isienne teot, sillä he tappoivat profeetat ja te rakennatte heidän hautakammioitaan.
49Sen tähden Jumalan viisaus sanoikin: 'Minä lähetän heille profeettoja ja apostoleja, ja heitä he tappavat ja vainoavat,
50että tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettojen veri, mikä on vuodatettu maailman perustamisesta lähtien,
51Abelin verestä Sakariaan vereen saakka, hänen, joka sai surmansa alttarin ja temppelin välillä.' Niin, minä sanon teille, se vaaditaan tältä sukukunnalta.
52Voi teitä, lainoppineet, sillä te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle ja sisälle meneviä te olette estäneet."
53Hänen puhuessaan näitä heille kirjanoppineet ja fariseukset alkoivat kiivaasti nousta häntä vastaan ja urkkia häneltä kaikenlaista,
54väijyen häntä, koettaen saada hänet hänen sanoistaan ansaan, jotta voisivat syyttää häntä.