Kun tällöin kansaa oli kokoontunut tuhatmäärin, niin että he tallasivat toisiaan, hän alkoi puhua ennen kaikkea opetuslapsilleen: "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, joka on tekopyhyyttä.
2Mutta ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä salattua mikä ei tule tunnetuksi.
3Sen tähden, kaikki mitä te pimeässä olette sanoneet, kuullaan valossa, ja mitä korvaan olette kammioissa puhuneet, julistetaan katoilta.
4Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä.
5Vaan minä osoitan teille, ketä teidän tulee pelätä: pelätkää häntä, jolla on valta tapettuaan syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä pelätkää.
6Eikö viittä varpusta myydä kahteen kuparikolikkoon? Eikä yksikään niistä ole Jumalan edessä unohdettu.
7Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis pelätkö, te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.
8Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.
9Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä.
10Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi. Mutta sille, joka pilkkaa Pyhää Henkeä, ei anneta anteeksi.
11Mutta kun he vievät teitä synagogien ja hallitusten ja viranomaisten eteen, älkää murehtiko miten tai mitä vastaisitte puolestanne tai mitä sanoisitte,
12sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän on sanottava."
13Niin muuan mies kansanjoukosta sanoi hänelle: "Opettaja, käske minun veljeäni jakamaan perintö minun kanssani."
14Mutta hän vastasi hänelle: "Ihminen, kuka on asettanut minut teille tuomariksi tai jakomieheksi?"
15Ja heille hän sanoi: "Pitäkää varanne ja kavahtakaa ahneutta, sillä vaikka jollakin on yltäkylläisyyttä, ei hänen elämänsä riipu hänen omaisuudestaan."
16Hän puhui heille myös vertauksen sanoen: "Erään rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.
17Ja hän mietti mielessään sanoen: 'Mitä minä teen, sillä minulla ei ole mihin satoni kokoan?'
18Niin hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan isommat ja kokoan niihin kaikki vaivannäköni hedelmät ja omistamani hyvät asiat,
19ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi. Nauti lepoa, syö, juo ja iloitse.'
20Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta. Kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?'
21Näin on sen, joka kokoaa itselleen, eikä ole rikas Jumalassa."
22Hän sanoi opetuslapsilleen: "Sen tähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, tai ruumiistanne, mitä pukisitte yllenne.
23Sillä Henki on enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet.
24Katselkaa korppeja. Eivät ne kylvä eivätkä niitä, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa, vaan Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!
25Kuka teistä voi murehtimisella lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
26Jos ette siis kykene edes vähimpään, miksi te huolehditte muusta?
27Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat. Eivät ne tee työtä eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossaan ollut vaatetettu niin kuin yksi niistä.
28Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään on ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset!
29Älkää etsikö, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkää olko huolissanne.
30Sillä näitä kaikkia maailman pakanat tavoittelevat. Mutta teidän Isänne tietää, että te näitä tarvitsette.
31Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös kaikki nämä teille annetaan.
32Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.
33Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja. Tehkää itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin – sinne, minne ei varas ulotu eikä koi turmele.
34Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.
35Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa.
36Olkaa niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palaa häistä, jotta he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti hänelle avaisivat.
37Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.
38Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella yövartiolla ja havaitsee heidän näin valvovan, niin onnellisia ovat ne palvelijat.
39Mutta ymmärtäkää tämä, että jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän valvoisi eikä sallisi murtautua taloonsa.
40Olkaa siis tekin valmiit, sillä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee."
41Niin Pietari sanoi hänelle: "Herra, sanotko tämän vertauksen meille vai myös kaikille?"
42Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa palvelusväkensä ylimmäksi antamaan heille ajallaan ruokaosan?
43Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän.
44Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.
45Mutta jos se palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani paluu viipyy', ja alkaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään, juomaan ja juopumaan,
46niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota ja hetkellä, jota hän ei tiedä, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle osan uskottomien joukkoon.
47Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmisteluita eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, piestään monin lyönnein.
48Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki lyöntejä ansaitsevaa, piestään muutamin lyönnein. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, siltä paljon odotetaan, ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän vaaditaan.
49Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!
50Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty!
51Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta.
52Sillä tästedes riitaantuu viisi samassa talossa, kolme kahden kanssa ja kaksi kolmen kanssa.
53Isä riitaantuu poikansa kanssa ja poika isänsä kanssa, äiti tyttärensä kanssa ja tytär äitinsä kanssa, anoppi miniänsä kanssa ja miniä anoppinsa kanssa."
54Hän sanoi myös kansalle: "Kun te näette pilven nousevan lännestä, sanotte heti: 'Tulee sade', ja niin tuleekin.
55Ja kun te näette etelätuulen puhaltavan, te sanotte: 'Tulee helle', ja niin tuleekin.
56Te tekopyhät, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta kuinka ette arvioi tätä aikaa?
57Miksi ette jo itse päättele, mikä on oikein?
58Kun siis kuljet riitapuolesi kanssa hallitusmiehen eteen, tee tiellä voitavasi päästäksesi hänestä eroon, ettei hän raastaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle ja oikeudenpalvelija heittäisi sinua vankilaan.
59Minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennen kuin olet maksanut viimeisenkin rovon."