Hän tuli Jerikoon ja kulki sen läpi.
2Katso, oli mies nimeltä Sakkeus. Hän oli veronkantajien päämies ja oli rikas.
3Hän koetti nähdä, kuka Jeesus on, mutta ei voinut kansanjoukon tähden, koska oli pienikokoinen.
4Niin hän juoksi edellä ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä hän oli kulkeva siitä ohi.
5Tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja näki hänet ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule kiireesti alas, sillä tänään minun pitää olla sinun huoneessasi."
6Hän tuli kiireesti alas ja otti hänet iloiten vastaan.
7Tämän nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luo hän meni majailemaan."
8Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani annan köyhille, ja jos keneltä olen jotain kiristänyt, annan nelinkertaisesti takaisin."
9Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Abrahamin poika.
10Sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut."
11Heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä.
12Hän sanoi näin: "Muuan jalosukuinen mies matkusti kaukaiseen maahan saadakseen itselleen kuninkuuden ja palatakseen.
13Hän kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes minä tulen.'
14Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähetystön hänen jälkeensä sanomaan: 'Emme tahdo tämän hallitsevan meitä.'
15Kun hän palasi saatuaan kuninkuuden, hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahan, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan hankkinut.
16Ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää.'
17Hän sanoi hänelle: 'Hyvin tehty, sinä hyvä palvelija! Koska olet ollut uskollinen vähässä, saat vallan kymmeneen kaupunkiin.'
18Toinen tuli ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää.'
19Niin hän sanoi tällekin: 'Ja sinä, hallitse viittä kaupunkia.' Vielä tuli yksi ja sanoi:
20'Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinassa.
21Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies. Sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.'
22Mutta hän sanoi hänelle: 'Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Tiesit, että minä olen ankara mies ja otan, mitä en ole talteen pannut ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt.
23Miksi et antanut rahaani rahanvaihtajalle, että minä olisin tultuani saanut periä sen korkoineen?'
24Ja hän sanoi vieressä seisoville: 'Ottakaa häneltä pois leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.'
25Mutta he sanoivat hänelle: 'Herra, hänellä on kymmenen leiviskää!'
26'Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, häneltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.
27Mutta ne viholliseni, jotka eivät tahtoneet minun hallitsevan heitä, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.'"
28Tämän sanottuaan hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin.
29Ja tapahtui, kun hän tuli lähelle Betsfagea ja Betaniaa sille vuorelle, jota kutsutaan Öljymäeksi, että hän lähetti kaksi opetuslastaan
30sanoen: "Menkää vastapäätä olevaan kylään, niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan, jonka selässä yksikään ihminen ei ole vielä istunut. Päästäkää se ja tuokaa mukananne.
31Jos joku kysyy teiltä: 'Miksi te päästätte sen?', sanokaa hänelle näin: 'Herra tarvitsee sitä.'"
32Lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan kuin hän oli heille sanonut.
33Heidän päästäessään varsaa, sen omistajat sanoivat heille: "Miksi te päästätte varsan?"
34He vastasivat: "Herra tarvitsee sitä."
35Niin he veivät sen Jeesuksen luo. He heittivät vaatteensa varsan selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle.
36Hänen kulkiessaan he levittivät vaatteensa tielle.
37Kun hän jo lähestyi Öljymäen rinnettä alas tultaessa, alkoi koko opetuslasten joukko iloiten ylistää Jumalaa kovalla äänellä kaikista voimateoista, joita olivat nähneet,
38sanoen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä! Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!"
39Muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi."
40Hän vastasi ja sanoi heille: "Minä sanon teille, että jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat."
41Kun hän tuli lähelle ja näki kaupungin, hän itki sitä
42ja sanoi: "Jospa sinäkin olisit tänä päivänä ymmärtänyt, mikä tuo sinulle rauhan! Mutta nyt se on kätketty sinun silmiltäsi.
43Sillä sinulle tulevat päivät, jolloin sinun vihollisesi saartavat sinut vallilla ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta
44ja kukistavat sinut maan tasalle ja lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle siksi, ettet tuntenut etsikkoaikaasi."
45Hän meni pyhäkköön ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä myivät ja ostivat,
46ja sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."
47Hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset etsivät tilaisuutta surmatakseen hänet.
48He eivät kuitenkaan keksineet mitä tekisivät, sillä kaikki kansa pysytteli hänen seurassaan kuunnellen häntä.