Nostaessaan katseensa hän näki rikkaiden panevan lahjojaan uhriarkkuun.
2Ja hän näki myös erään köyhän lesken panevan siihen kaksi ropoa.
3Niin hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut.
4Sillä kaikki nuo panivat liiastaan Jumalan uhrilahjojen joukkoon, mutta tämä pani puutteestaan koko elantonsa, mikä hänellä oli."
5Kun muutamat puhuivat pyhäköstä, että se oli kaunistettu kauniilla kivillä ja temppelilahjoilla, sanoi hän:
6"Päivät tulevat, jolloin tästä mitä katselette, ei jää kiveä kiven päälle, jota ei hajoteta."
7Niin he kysyivät häneltä: "Opettaja, milloin tämä sitten tapahtuu? Ja mikä on merkkinä, kun tämä alkaa toteutua?"
8Hän sanoi: "Varokaa, ettei teitä eksytetä. Sillä monet tulevat minun nimessäni sanoen: 'Minä olen' ja: 'Aika on lähellä.' Älkää siis menkö heidän perässään.
9Kun kuulette sodista ja kapinoista, älkää pelästykö. Sillä näiden täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei ole vielä heti."
10Sitten hän sanoi heille: "Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan.
11Monin paikoin on oleva suuria maanjäristyksiä sekä nälänhätiä ja kulkutauteja. On myös pelottavia näkyjä ja suuria merkkejä taivaasta.
12Mutta ennen tätä kaikkea he käyvät teihin käsiksi ja vainoavat teitä, luovuttavat synagogiin ja vankiloihin ja vievät kuningasten ja maaherrojen eteen minun nimeni tähden.
13Mutta se koituu teille todistamiseksi.
14Päättäkää siis sydämissänne, ettette etukäteen mieti, miten puolustautua.
15Sillä minä annan teille suun ja viisauden, jota vastaan yksikään teidän vastustajanne ei kykene väittämään eikä asettumaan.
16Myös vanhemmat, veljet ja sukulaiset ja ystävät antavat teitä alttiiksi ja tappavat joitakin teistä.
17Ja te tulette kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden.
18Mutta ei hiuskaan teidän päästänne katoa.
19Kärsivällisyydellänne te voitatte omaksenne elämän.
20Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä.
21Silloin Juudeassa olevat paetkoot vuorille, ja sen keskellä olevat lähtekööt pois, ja maaseudulla olevat älkööt menkö sinne.
22Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki toteutuisi, mikä kirjoitettu on.
23Voi raskaita ja imettäviä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan.
24He kaatuvat miekan terään ja heidät viedään vankeuteen kaikkien kansojen sekaan. Ja Jerusalem on oleva pakanoiden tallattavana, kunnes pakanoiden ajat täyttyvät.
25On oleva merkkejä auringossa ja kuussa ja tähdissä ja kansoilla epätoivoinen ahdistus maan päällä pauhaavan meren aallokon vuoksi.
26Ihmiset menehtyvät pelätessään ja odottaessaan sitä, mikä maailmaa kohtaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät.
27Silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä ylen voimallisena ja kirkkaana.
28Mutta kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä."
29Hän puhui heille myös vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita.
30Kun ne jo puhkeavat lehteen, te itse näette ja ymmärrätte, että kesä on jo lähellä.
31Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.
32Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu.
33Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
34Mutta pitäkää huoli itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous ja elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta.
35Sillä se tulee kuin ansa kaikkien ylle, jotka asuvat koko maan päällä.
36Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että teidät katsottaisiin arvollisiksi pakenemaan kaikkea, mikä on tuleva, ja seisomaan Ihmisen Pojan edessä."
37Ja hän opetti päivät pyhäkössä, mutta öiksi hän lähti pois ja yöpyi vuorella, jota kutsutaan Öljymäeksi.
38Ja kaikki kansa tuli aamuvarhaisella hänen luokseen pyhäkköön kuuntelemaan häntä.