Päätettyään kansan kuullen kaikki nämä puheensa hän meni Kapernaumiin.
2Erään sadanpäämiehen palvelija, jota hän piti arvossa, oli sairaana kuolemaisillaan.
3Kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti hänen luokseen juutalaisten vanhimpia ja pyysi häntä tulemaan ja parantamaan hänen palvelijansa.
4Kun he saapuivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä hartaasti ja sanoivat: "Hän ansaitsee, että suot hänelle tämän,
5sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut meille synagogan."
6Niin Jeesus lähti heidän kanssaan. Kun hän ei enää ollut kaukana talosta, sadanpäämies lähetti hänen luokseen ystäviä sanomaan hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle.
7Siksi en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi, vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee.
8Sillä minäkin olen vallan alaiseksi asetettu mies, ja minulla on sotilaita alaisinani. Minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."
9Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi kansanjoukon puoleen, joka häntä seurasi, ja sanoi: "Minä sanon teille, etten ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa."
10Taloon palatessaan lähetetyt tapasivat sairaana olleen palvelijan terveenä.
11Seuraavana päivänä tapahtui, että hän vaelsi Nain nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan vaelsi paljon hänen opetuslapsiaan ja suuri kansanjoukko.
12Kun hän lähestyi kaupungin porttia, katso, silloin kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Hän oli leski, ja hänen kanssaan oli paljon kaupungin kansaa.
13Nähdessään hänet Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: "Älä itke."
14Ja hän tuli lähelle, kosketti paareja ja kantajat pysähtyivät. Niin hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse."
15Kuollut nousi istualleen ja alkoi puhua. Ja hän antoi hänet hänen äidilleen.
16Niin heidät kaikki valtasi pelko ja he ylistivät Jumalaa sanoen: "Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme", ja: "Jumala on katsonut kansansa puoleen."
17Tämä sanoma hänestä levisi koko Juudeaan ja kaikkialle ympäristöön.
18Johannekselle kertoivat hänen opetuslapsensa kaikesta tästä.
19Kutsuttuaan luokseen kaksi opetuslastaan Johannes lähetti heidät Jeesuksen luo kysymään: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaa?"
20Miehet saapuivat hänen luokseen ja sanoivat: "Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun luoksesi kysymään: 'Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaa?'"
21Mutta juuri sillä hetkellä hän paransi monia sairauksista ja vaivoista ja pahoista hengistä ja monelle sokealle hän antoi näön.
22Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näön, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleita herätetään, köyhille julistetaan ilosanomaa.
23Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."
24Johanneksen lähettiläiden mentyä hän alkoi puhua kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
25Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienoissa vaatteissa ja ylellisesti esiintyvät ovat kuningasten linnoissa.
26Vai mitä lähditte katsomaan? Profeettaako? Niin, minä sanon teille, ja suurempaa kuin profeetta.
27Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi.'
28Sillä minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukossa suurempaa profeettaa kuin Johannes Kastaja. Mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän."
29Kaikki kansa, joka kuunteli häntä, veronkantajatkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi kastattamalla itsensä Johanneksen kasteella.
30Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät tyhjäksi Jumalan suunnitelman heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.
31Niin Herra sanoi: "Mihin siis vertaan tämän sukupolven ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat?
32He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen sanoen: 'Me soitimme teille huilua ettekä te tanssineet, me lauloimme teille itkuvirsiä ettekä te itkeneet.'
33Sillä Johannes Kastaja on tullut, ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: 'Hänessä on riivaaja.'
34Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: 'Katso, syömäri ja viininjuoja, veronkantajien ja syntisten ystävä.'
35Ja viisaus on kaikkien lasten puolelta oikeaksi tunnustettu."
36Muuan fariseus pyysi häntä syömään kanssaan, ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterioimaan.
37Katso, kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti. Saatuaan tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, hän toi alabasteripullon täynnä hajuvoidetta.
38Seisoen hänen takanaan jalkojen luona hän alkoi itkien kastella hänen jalkojaan kyynelillään, kuivasi ne hiuksillaan, suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.
39Mutta tämän nähdessään fariseus, joka oli kutsunut hänet, ajatteli mielessään: "Jos tämä olisi profeetta, hän tietäisi, mikä ja millainen tuo nainen on, joka koskee häneen – että hän on syntinen."
40Niin Jeesus puhutteli häntä sanoen: "Simon, minulla on sinulle jotain sanottavaa." Hän vastasi: "Opettaja, sano."
41"Eräällä lainanantajalla oli kaksi velallista. Toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.
42Kun heillä ei ollut millä maksaa, hän antoi molemmille anteeksi. Sano kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?"
43Simon vastasi: "Luulen, että se, jolle hän antoi enemmän anteeksi." Niin hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit."
44Naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi. Et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne päänsä hiuksilla.
45Sinä et antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kun tulin sisään.
46Sinä et voidellut minun päätäni öljyllä, mutta tämä voiteli minun jalkani hajuvoiteella.
47Sen tähden minä sanon sinulle: hänen monet syntinsä on annettu anteeksi, joten hän rakasti paljon. Mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."
48Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi on annettu anteeksi."
49Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan itsekseen: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?"
50Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhaan."