Ja sen jälkeen hän kulki kaupungista toiseen ja kylästä toiseen, saarnasi ja julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta, ja ne kaksitoista olivat hänen kanssaan,
2samoin joitakin naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja sairauksista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos,
3ja Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita, jotka palvelivat häntä varoillaan.
4Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kaikista kaupungeista tuli hänen luokseen, hän puhui käyttäen vertausta:
5"Kylväjä lähti kylvämään siementään. Hänen kylväessään osa putosi tien viereen, ja se tallautui ja taivaan linnut söivät sen.
6Osa putosi kalliolle ja noustuaan oraalle se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.
7Osa putosi orjantappuroiden sekaan, ja orjantappurat kasvoivat sen mukana ja tukahduttivat sen.
8Mutta osa putosi hyvään maahan, nousi oraalle ja tuotti satakertaisen sadon." Tämän sanottuaan hän huusi: "Jolla on korvat kuulla, hän kuulkoon!"
9Hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: "Mitä tämä vertaus tarkoittaa?"
10Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille puhun vertauksin, jotta he näkevinä eivät näkisi ja kuulevina eivät ymmärtäisi.
11Vertaus on tämä: Siemen on Jumalan sana.
12Mitkä tien viereen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat; sitten paholainen tulee ja ottaa pois sanan heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.
13Mitkä kalliolle putosivat ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta. He uskovat jonkin aikaa ja kiusauksen hetkellä luopuvat.
14Mikä taas orjantappuroihin putosi, ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.
15Mutta mikä hyvään maahan putosi, ovat ne, jotka sanan kuultuaan säilyttävät sen jalossa ja hyvässä sydämessä ja kantavat hedelmän kärsivällisyydessä.
16Ei kukaan, joka on sytyttänyt lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan asettaa sen lampunjalkaan, jotta sisälle tulijat näkisivät valon.
17Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu valoon.
18Katsokaa siis, kuinka kuulette. Jolla näet on, sille annetaan, ja jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, minkä hän luulee omistavansa."
19Hänen äitinsä ja veljensä tulivat hänen luokseen, mutta eivät väentungokselta päässeet häntä tapaamaan.
20Hänelle kerrottiin sanoen: "Sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat nähdä sinut."
21Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan."
22Tapahtui eräänä päivänä, että hän astui opetuslapsineen veneeseen ja sanoi heille: "Menkäämme järven tuolle puolen." Niin he lähtivät vesille.
23Mutta heidän purjehtiessaan hän nukahti. Ja alas järvelle syöksyi myrskytuuli ja vene täyttyi vedellä, ja he olivat vaarassa.
24Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme!" Herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa. Ne asettuivat ja tuli tyyni.
25Ja hän sanoi heille: "Missä on teidän uskonne?" Mutta he pelkäsivät ja ihmettelivät sanoen toisilleen: "Kuka tämä onkaan tämä, kun hän käskee sekä tuulta, että vettä, ja ne tottelevat häntä?"
26Niin he purjehtivat gadaralaisten alueelle, joka on Galilean vastapäätä.
27Kun hän nousi maihin, tuli häntä vastaan kaupungista muuan mies, jossa oli ollut riivaajia pitkän aikaa. Hän ei ollut pukenut ylleen vaatteita eikä asunut talossa, vaan hautaluolissa.
28Kun hän näki Jeesuksen, hän parkaisi, heittäytyi hänen eteensä ja sanoi kovalla äänellä: "Mitä tekemistä minulla on sinun kanssasi, Jeesus, Korkeimman Jumalan Poika? Minä rukoilen sinua: älä piinaa minua."
29Sillä hän käski saastaista henkeä lähtemään ulos miehestä. Kauan aikaa se oli raastanut häntä mukaansa. Häntä oli vartioitu sidottuna ketjuilla ja kahleilla, mutta hän oli katkonut siteet, ja riivaaja oli ajanut hänet autioihin paikkoihin.
30Niin Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Se vastasi: "Legioona", sillä monta riivaajaa oli mennyt häneen.
31Ja ne pyysivät häntä, ettei hän käskisi niitä menemään syvyyteen.
32Siellä oli suuri sikalauma vuorella laitumella, ja ne pyysivät häntä, että hän antaisi niille luvan mennä sikoihin, ja hän antoi niille luvan.
33Niin riivaajat lähtivät ulos miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui.
34Nähtyään, mitä oli tapahtunut, paimenet pakenivat ja menivät ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa.
35Niin he lähti katsomaan mitä oli tapahtunut, ja he tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta riivaajat olivat lähteneet, istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa puettuna ja täydessä ymmärryksessä, ja he pelkäsivät.
36Myös silminnäkijät kertoivat heille, kuinka riivattu oli tullut terveeksi.
37Ja koko gadaralaisten seutukunnan kansa pyysi häntä poistumaan heidän luotaan, sillä suuri pelko oli vallannut heidät. Niin hän astui veneeseen ja palasi takaisin.
38Mutta mies, josta riivaajat olivat lähteneet ulos, pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. Jeesus lähetti hänet kuitenkin luotaan sanoen:
39"Palaa kotiisi ja kerro, kuinka suuria Jumala on tehnyt sinulle." Niin hän meni ja julisti kaikkialla kaupungissa, kuinka suuria Jeesus oli hänelle tehnyt.
40Kun Jeesus palasi, oli suuri joukko häntä vastassa, sillä kaikki odottivat häntä.
41Katso, tuli mies nimeltä Jairus, ja hän oli synagogan esimies. Hän heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen ja pyysi häntä tulemaan kotiinsa.
42Sillä hänellä oli tytär, ainoa lapsi, noin kaksitoistavuotias, ja hän oli kuolemaisillaan. Mutta hänen sinne mennessään väentungos ahdisti häntä.
43Ja nainen, joka oli kärsinyt verenvuodosta kaksitoista vuotta, oli kuluttanut koko omaisuutensa lääkäreihin, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa;
44lähestyi häntä takaapäin ja kosketti hänen viittansa tupsua, ja heti hänen verenvuotonsa lakkasi.
45Niin Jeesus sanoi: "Kuka minua kosketti?" Mutta kun kaikki kielsivät, sanoi Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan: "Mestari, väentungos ahdistaa ja pusertaa sinua ja sinä kysyt: 'Kuka minua kosketti?'"
46Mutta Jeesus sanoi: "Joku minua kosketti, sillä minä tunsin, että voimaa lähti minusta."
47Kun nainen näki, ettei hän pysynyt salassa, tuli hän vavisten, heittäytyi hänen eteensä ja kertoi kaiken kansan edessä, miksi hän kosketti häntä ja kuinka hän heti parani.
48Niin hän sanoi hänelle: "Ole turvallisella mielellä, tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhaan."
49Hänen vielä puhuessaan tuli joku synagogan esimiehen kotoa ja sanoi hänelle: "Tyttäresi on kuollut. Älä vaivaa opettajaa."
50Kuultuaan tämän Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Älä pelkää. Usko ainoastaan, niin hän paranee."
51Kun hän tuli taloon, ei hän sallinut kenenkään muun astua sisälle paitsi Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin sekä lapsen isän ja äidin.
52Ja kaikki itkivät ja vaikeroivat tyttöä. Mutta Jeesus sanoi: "Älkää itkekö, hän ei ole kuollut, vaan nukkuu."
53Niin he nauroivat hänelle, koska tiesivät hänet kuolleen.
54Mutta hän lähetti kaikki ulos. Sitten hän tarttui hänen käteensä ja huusi sanoen: "Lapsi, nouse!"
55Niin hänen henkensä palasi, ja hän nousi heti ylös, ja hän käski antaa hänelle syötävää.
56Hänen vanhempansa hämmästyivät, mutta hän kielsi heitä kenellekään kertomasta, mitä oli tapahtunut.