"Miehet, veljet ja isät, kuulkaa, mitä minä nyt puolustuksekseni teille sanon."

²Kun he kuulivat hänen puhuvan heille heprean kielellä, he kävivät vielä hiljaisemmiksi. Niin hän sanoi:

³"Minä olen juutalainen mies, syntynyt Kilikian Tarsoksessa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa Gamalielin jalkojen juuressa, tarkasti isien lain mukaan opetettuna, ja kiivailin Jumalan puolesta niin kuin tekin kaikki tänä päivänä teette.

⁴Minä vainosin tätä Tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja heittäen vankiloihin sekä miehiä että naisia,

⁵kuten myös ylipappi ja koko vanhimpainneuvosto todistavat minusta. Heiltä sain kirjeet veljille Damaskokseen, ja minä lähdin sinne tuodakseni nekin, jotka siellä olivat, kahlehdittuina Jerusalemiin rangaistaviksi.

⁶Mutta ollessani matkalla ja lähestyessäni Damaskosta tapahtui minulle, että keskipäivän aikaan leimahti taivaasta yhtäkkiä voimakas valo minun ympärilleni.

⁷Minä putosin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?'

⁸Niin minä vastasin: 'Kuka olet, Herra?' Hän sanoi minulle: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.'

⁹Minun seuralaiseni näkivät kyllä valon ja pelästyivät, mutta eivät kuulleet hänen ääntään joka puhui minulle.

¹⁰Niin minä sanoin: 'Herra, mitä minun on tehtävä?' Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskokseen, niin siellä sinulle sanotaan kaikki mikä sinulle on tehtäväksi määrätty.'

¹¹Koska sen valon kirkkauden vuoksi en nähnyt, tulin Damaskokseen seuralaisteni taluttamana.

¹²Niin muuan Ananias, lain mukaan hurskas mies, josta kaikki siellä asuvat juutalaiset todistavat hyvää,

¹³tuli minun luokseni, astui viereeni ja sanoi minulle: 'Saul, veli, näe jälleen!' Ja sillä hetkellä minä sain näköni takaisin ja katsoin häneen.

¹⁴Ja hän sanoi: 'Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen.

¹⁵Sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut.

¹⁶Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi huutaen avuksi Herran nimeä.'

¹⁷Jerusalemiin palattuani tapahtui, että pyhäkössä rukoillessani minä jouduin hurmoksiin

¹⁸ja näin hänet. Ja hän sanoi minulle: 'Riennä ja lähde pian pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sinun todistustasi minusta.'

¹⁹Niin minä sanoin: 'Herra, he tietävät itse, että minä panin vankilaan ja ruoskin synagogissa niitä, jotka uskoivat sinuun.

²⁰Ja kun Stefanuksen, sinun todistajasi veri vuodatettiin, olin minäkin läsnä hyväksyen hänen surmaamisensa ja vartioin hänen surmaajiensa vaatteita.'

²¹Ja hän sanoi minulle: 'Mene, sillä minä lähetän sinut kauas pakanoiden luo.'"

²²He kuuntelivat häntä tähän sanaan asti. Sitten he korottivat äänensä ja sanoivat: "Pois maan päältä tuommoinen! Sillä ei hän saa elää."

²³Kun he huusivat ja heittelivät vaatteitaan ja viskoivat tomua ilmaan,

²⁴käski komentaja kuljettaa hänet kasarmiin ja määräsi hänet ruoskimalla tutkittavaksi saadakseen tietää, mistä syystä he hänelle niin huusivat.

²⁵Mutta kun he olivat oikaisseet hänet ruoskittavaksi, sanoi Paavali siinä seisovalle sadanpäämiehelle: "Onko teidän lupa ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä ilman tuomiota?"

²⁶Kun sadanpäämies kuuli tämän, hän meni ilmoittamaan komentajalle ja sanoi: "Katso mitä aiot tehdä, sillä tämä mies on roomalainen."

²⁷Komentaja tuli Paavalin luo ja sanoi hänelle: "Kerro minulle, oletko sinä roomalainen?" Hän vastasi: "Olen."

²⁸Komentaja sanoi: "Minä olen hankkinut tämän kansalaisuuden suurella rahalla." Niin Paavali sanoi: "Mutta minulla se on ollut syntymästäni asti."

²⁹Silloin ne, joiden piti häntä tutkia, lähtivät heti hänen luotaan. Myös komentaja pelästyi saatuaan tietää, että hän oli roomalainen, ja koska oli sitonut hänet.

³⁰Mutta seuraavana päivänä, kun komentaja halusi varmasti tietää, mistä juutalaiset häntä syyttivät, hän päästi hänet siteistä ja käski ylipappien ja koko heidän neuvostonsa kokoontua. Hän vei Paavalin alas ja asetti hänet heidän eteensä.