Niin Paavali loi katseensa tarkasti neuvostoon ja sanoi: "Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti."

²Mutta ylipappi Ananias käski hänen lähellään seisovia lyömään häntä vasten suuta.

³Silloin Paavali sanoi hänelle: "Jumala on lyövä sinua, sinä valkeaksi kalkittu seinä. Istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja käsket vastoin lakia lyömään minua?"

⁴Niin ne, jotka seisoivat lähellä, sanoivat: "Herjaatko sinä Jumalan ylipappia?"

⁵Paavali vastasi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylipappi; sillä on kirjoitettu: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa!'"

⁶Mutta kun Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisten fariseuksia, hän huusi neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseuksen poika. Kuolleiden ylösnousemustoivon tähden minä olen tuomittavana."

⁷Kun hän oli tämän sanonut, nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja joukko jakautui.

⁸Sillä saddukeukset sanovat, ettei ole ylösnousemusta, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat molemmat.

⁹Syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat kiivaasti väittelemään sanoen: "Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä. Entä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut? Älkäämme taistelko Jumalaa vastaan."

¹⁰Kun riita yhä kiihtyi, tuhannenpäällikkö pelkäsi, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväenosaston tulla alas, temmata hänet heidän keskeltään ja viedä kasarmiin.

¹¹Mutta seuraavana yönä Herra seisoi hänen luonaan ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, Paavali, sillä niin kuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaa minusta myös Roomassa."

¹²Mutta päivän tultua eräät juutalaiset tekivät salaliiton ja vannoivat valan, etteivät söisi eivätkä joisi, ennen kuin olivat tappaneet Paavalin.

¹³Niitä oli yli neljäkymmentä miestä, jotka yhtyivät tähän valaan.

¹⁴He menivät ylipappien ja vanhinten luo ja sanoivat: "Me olemme kirouksen uhalla vannoneet, ettemme maista mitään ennen kuin olemme tappaneet Paavalin.

¹⁵Nyt siis te yhdessä neuvoston kanssa tehkää komentajalle selväksi, että hän huomenna toisi hänet alas teidän luoksenne, ikään kuin aikoisitte tutkia hänen asiaansa tarkemmin. Mutta me olemme valmiit tappamaan hänet jo ennen kuin hän ehtii lähelle."

¹⁶Mutta kun Paavalin sisarenpoika kuuli väijytyksestä, hän tuli kasarmille, meni sisälle ja ilmoitti sen Paavalille.

¹⁷Silloin Paavali kutsui luokseen yhden sadanpäämiehistä ja sanoi: "Vie tämä nuorukainen komentajan luo, sillä hänellä on jotain hänelle ilmoitettavaa."

¹⁸Niin tämä otti hänet mukaansa, vei komentajan luo ja sanoi: "Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi tuomaan sinun luoksesi tämän nuorukaisen, jolla on jotain puhuttavaa sinulle."

¹⁹Niin komentaja tarttui hänen käteensä, vei hänet erilleen ja kysyi: "Mitä sinulla on minulle ilmoitettavaa?"

²⁰Hän sanoi: "Juutalaiset ovat päättäneet anoa sinulta, että huomenna veisit Paavalin alas neuvostoon, muka saadakseen tarkemmin tiedustella hänestä.

²¹Mutta älä sinä suostu siihen, sillä yli neljäkymmentä miestä heidän joukostaan väijyy häntä. He ovat vannoneet valan, etteivät syö eivätkä juo, ennen kuin ovat tappaneet hänet. Ja nyt he ovat valmiina odottaen sinulta vastausta."

²²Niin komentaja päästi nuorukaisen menemään ja kielsi häntä: "Älä paljasta kenellekään, että olet ilmaissut tämän minulle."

²³Sitten hän kutsui luokseen kaksi sadanpäämiehistä ja sanoi heille: "Pitäkää yön kolmannesta tunnista lähtien valmiina kaksisataa sotilasta lähtemään Kesareaan asti ja seitsemänkymmentä ratsumiestä ja kaksisataa keihäsmiestä.

²⁴Varatkaa myös ratsuja asettaaksenne Paavalin ratsaille ja viedäksenne hänet vahingoittumattomana maaherra Felixin luo."

²⁵Ja hän kirjoitti kirjeen, joka kuului näin:

²⁶"Klaudius Lysias tervehtii korkeinta maaherraa Felixiä.

²⁷Tämän miehen juutalaiset ottivat kiinni ja olivat aikeissa tappaa. Silloin minä saavuin paikalle sotaväen kanssa ja pelastin hänet saatuani tietää, että hän on roomalainen.

²⁸Ja koska halusin tietää, mistä asiasta he häntä syyttivät, vein hänet alas heidän neuvostoonsa.

²⁹Sain selville, että häntä syytetään heidän lakiaan koskevista riitakysymyksistä, mutta ettei häntä vastaan ollut mitään syytettä, joka ansaitsisi kuoleman tai kahleet.

³⁰Kun minulle ilmaistiin, että miestä vastaan on tekeillä juutalaisten salahanke, lähetin hänet heti sinun luoksesi käskettyäni myös syyttäjiä esittämään syytöksensä häntä vastaan sinun edessäsi. Jää hyvästi."

³¹Niin sotilaat saamansa käskyn mukaan ottivat Paavalin ja veivät hänet yötä myöten Antipatrikseen.

³²Seuraavana päivänä he antoivat ratsumiesten jatkaa matkaa hänen kanssaan ja palasivat itse kasarmiin.

³³Kun he tulivat Kesareaan, antoivat he kirjeen maaherralle ja toivat myös Paavalin hänen eteensä.

³⁴Kirjeen luettuaan maaherra kysyi, mistä maakunnasta hän oli, ja saatuaan tietää, että hän on Kilikiasta,

³⁵hän sanoi: "Minä kuulustelen sinua, kun sinun syyttäjäsikin saapuvat." Ja hän käski vartioida häntä Herodeksen linnassa.