Viiden päivän kuluttua ylipappi Ananias meni alas muutamien vanhinten ja erään asianajaja Tertulluksen kanssa, ja he esittivät maaherralle syytteen Paavalia vastaan.
2Kun hänet oli kutsuttu esiin, Tertullus alkoi syyttää häntä sanoen: "Runsasta rauhaa olemme sinun kauttasi, korkea-arvoinen Felix, saaneet osaksemme, ja sinun huolenpidostasi on tehty parannuksia tämän kansan hyväksi.
3Sen kaikin puolin ja kaikkialla me mitä kiitollisimmin tunnustamme, kaikkein korkea-arvoisin Felix.
4Mutta etten kauemmin sinua viivyttäisi, pyydän sinua hetkisen meitä suosiollisesti kuulemaan.
5Sillä me olemme todenneet tämän miehen olevan vitsaus, joka yllyttää kapinaa kaikkien juutalaisten keskuudessa kautta koko asutun maan, ja olevan nasaretilaisten lahkon johtohahmo.
6Hän on yrittänyt pyhäkönkin saastuttaa. Niin me otimme hänet kiinni ja halusimme tuomita hänet meidän lakimme mukaan.
7Mutta Lysias, tuhannenpäällikkö, tuli ja vei hänet pois suurta voimaa käyttäen käsistämme
8ja määräsi hänen syyttäjiensä tulemaan luoksesi. Voit itse häntä tutkimalla saada tietää kaiken, mistä me häntä syytämme."
9Myös juutalaiset olivat samaa mieltä väittäen asian niin olevan.
10Paavali vastasi, kun maaherra oli viitannut hänelle, että hän sai puhua: "Koska tiedän sinun monta vuotta olleen tämän kansan tuomarina, puhun sitä rohkeammin asiani puolesta.
11Sillä voit saada tietää, ettei ole kuin kaksitoista päivää siitä, kun menin Jerusalemiin palvomaan.
12Eivät he ole tavanneet minua pyhäkössä kenenkään kanssa väittelemästä eikä yllyttämästä kansaa mellakkaan synagogissa tai kaupungilla,
13eivätkä voi näyttää sinulle toteen sitä, mistä he minua nyt syyttävät.
14Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sen Tien mukaan, jota he sanovat lahkoksi, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettu laissa ja profeetoissa.
15Minulla on toivo Jumalassa, jonka myös nämä itse jakavat, että on tuleva kuolleiden ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että väärien.
16Siksi minä myös ahkeroin, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.
17Niin minä nyt monien vuosien kuluttua tulin tuomaan almuja kansalleni ja uhrilahjoja.
18Näissä toimissa muutamat Aasiasta tulleet juutalaiset tapasivat minut puhdistautuneena pyhäkössä, eikä ollut väentungosta tai meteliä.
19Heidän olisi pitänyt olla täällä sinun edessäsi ja esittää syytteensä, jos heillä oli jotain minua vastaan.
20Tai sanokoot nämä tässä, minkä vääryyden he minusta löysivät, kun minä seisoin neuvoston edessä
21– paitsi mitä tulee tähän yhteen lauseeseen, jonka huusin seisoessani heidän keskellään: 'Kuolleiden ylösnousemuksen tähden minä olen tänään teidän tuomittavananne.'"
22Mutta kuultuaan tämän, Felix, joka oli hyvin tarkkaan perillä tästä Tiestä, lykkäsi heidän asiansa tuonnemmaksi sanoen: "Kun komentaja Lysias tulee tänne, tutkin minä teidän asianne."
23Hän käski sadanpäämiehen pitää Paavalia vartioituna, mutta lievässä vankeudessa, estämättä ketään hänen omaisistaan palvelemasta häntä tai tulemasta hänen luokseen.
24Muutamien päivien kuluttua Felix tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen.
25Mutta kun hän puhui vanhurskaudesta ja itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta, Felix pelästyi ja sanoi: "Mene nyt pois; kun minulle tulee sopiva hetki, kutsun sinut taas."
26Mutta samalla hän myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa että hän päästäisi hänet, minkä vuoksi hän useita kertoja haetti hänet ja puheli hänen kanssaan.
27Mutta kahden vuoden kuluttua Felix sai seuraajakseen Porkius Festuksen. Ja kun Felix pyrki saavuttamaan juutalaisten suosiota, hän jätti Paavalin kahleisiin.