Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Sinun on lupa puhua puolestasi." Silloin Paavali ojensi kätensä ja lausui puolustuksekseen:
2"Pidän itseäni onnellisena, kuningas Agrippa, kun saan sinun edessäsi tänä päivänä puolustautua kaikkea sitä vastaan, mistä juutalaiset minua syyttävät,
3varsinkin, koska olet sekä juutalaisten kaikkien tapojen, että riitakysymysten tuntija. Siksi pyydän sinua kärsivällisesti kuuntelemaan minua.
4Kaikki juutalaiset tuntevat minun elämäni nuoruudesta asti – alusta lähtien olen ollut kansani keskellä ja Jerusalemissa.
5He tuntevat minut ennestään – jos tahtovat todistaa – että minä meidän uskontomme ankarimman lahkon mukaan olen elänyt fariseuksena.
6Nyt minä seison tuomittavana sen lupauksen herättämän toivon tähden, jonka Jumala on antanut meidän isillemme
7ja jonka toteutumisen meidän kaksitoista sukukuntaamme yötä päivää lakkaamatta Jumalaa palvellen toivovat kokevansa. Tämän toivon tähden, kuningas Agrippa, juutalaiset minua syyttävät.
8Miksi teistä on uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet?
9Luulin minäkin, että minun tuli kiihkeästi vastustaa Jeesus Nasaretilaisen nimeä.
10Niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, minä äänestin sen puolesta.
11Kaikissa synagogissa minä usein rankaisemalla pakotin heitä pilkkaamaan. Ja ylen määrin heitä vastaan raivoten vainosin heitä aina ulkopuolisiin kaupunkeihin asti.
12Kun näissä aikeissa matkustin myös Damaskokseen ylipappien valtuutuksen ja toimeksiannon nojalla,
13minä näin, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon loistetta kirkkaamman, loistavan minun ja matkatoverieni ympärillä.
14Me kaaduimme kaikki maahan ja minä kuulin äänen puhuvan minulle ja sanovan heprean kielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Vaikea sinun on potkia tutkainta vastaan.'
15Niin minä sanoin: 'Kuka olet, Herra?' Ja hän vastasi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
16Mutta nouse ja seiso jaloillasi, sillä tätä varten minä olen sinulle ilmestynyt: asettaakseni sinut palvelijaksi ja todistajaksi sekä siitä, mitä olet nähnyt, että niistä asioista, joissa minä vielä ilmestyn sinulle.
17Minä pelastan sinut tämän kansan sekä pakanoiden käsistä, joiden luo minä sinut nyt lähetän
18avaamaan heidän silmänsä, jotta he kääntyisivät pimeästä valoon ja saatanan vallasta Jumalan puoleen saadakseen synnit anteeksi ja perintöosan niiden joukossa, jotka ovat pyhitetyt uskossa minuun.'
19Sen tähden, kuningas Agrippa, minä en ollut tottelematon taivaalliselle näylle,
20vaan saarnasin ensin sekä Damaskoksen, että Jerusalemin asukkaille, sitten koko Juudean maalle ja pakanoille, että heidän on tehtävä parannus ja käännyttävä Jumalan puoleen tekemällä parannuksen mukaisia tekoja.
21Tämän takia juutalaiset ottivat minut kiinni pyhäkössä ja yrittivät surmata minut.
22Saatuani Jumalalta avun olen tähän päivään asti seisonut todistamassa sekä pienille että suurille, puhumatta mitään muuta kuin sen, mitä sekä profeetat että Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan:
23Että Kristuksen piti kärsiä ja kuolleiden ylösnousemuksen esikoisena julistaa valoa tälle kansalle ja pakanoille."
24Kun hän näin puolustautui, sanoi Festus kovalla äänellä: "Sinä olet hullu, Paavali! Suuri oppineisuutesi tekee sinut hulluksi."
25Mutta hän sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja järjen sanoja.
26Kuningas kyllä tietää nämä, minkä vuoksi minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä olevan häneltä salassa, eiväthän nämä ole missään syrjässä tapahtuneet.
27Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Minä tiedän, että uskot."
28Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Vähällä suostuttelet minua tulemaan kristityksi."
29Mutta Paavali sanoi: "Toivoisin Jumalan edessä, että joko vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki, jotka minua tänään kuuntelevat tulisivat sellaisiksi kuin minä olen, näitä kahleita lukuun ottamatta."
30Kun hän oli nämä sanonut, kuningas nousi ja maaherra ja Bernike sekä ne, jotka istuivat heidän kanssaan.
31Mennessään he puhuivat keskenään sanoen: "Tämä mies ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet."
32Ja Agrippa sanoi Festukselle: "Tämän miehen olisi voinut päästää vapaaksi, ellei hän olisi vedonnut keisariin."