Niin ylipappi sanoi: "Onko asia niin?"

²Hän vastasi: "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa! Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Abrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa ennen Harraniin asettumistaan

³ja sanoi hänelle: 'Lähde maastasi ja suvustasi ja mene siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.'

⁴Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asui Harranissa. Ja kun hänen isänsä oli kuollut, hän siirsi hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte.

⁵Eikä hän antanut hänelle siinä perintöosaa, ei jalan leveyttäkään, vaan lupasi hänen lapsettomana ollessaan antaa sen hänelle ja hänen siemenelleen hänen jälkeensä.

⁶Ja Jumala puhui näin: 'Hänen jälkeläisensä tulevat olemaan muukalaisina vieraalla maalla, ja ne tekevät heidät orjiksi ja sortavat heitä neljäsataa vuotta.

⁷Mutta sen kansan, jonka orjiksi he joutuvat, minä tuomitsen', sanoi Jumala, 'ja sen jälkeen he lähtevät pois ja palvelevat minua tässä paikassa'.

⁸Ja hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton. Niin Abrahamille syntyi Iisak, ja hän ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä, ja Iisakille syntyi Jaakob, ja Jaakobille ne kaksitoista kantaisää.

⁹Kantaisät kadehtivat kuitenkin Joosefia ja myivät hänet Egyptiin. Mutta Jumala oli hänen kanssaan

¹⁰ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistaan. Ja hän antoi hänelle armoa ja viisautta faraon, Egyptin kuninkaan edessä. Ja tämä asetti hänet Egyptin ja koko huoneensa haltijaksi.

¹¹Niin tuli nälänhätä koko Egyptiin ja Kanaanin maahan, ja suuri ahdistus, eivätkä meidän isämme löytäneet ravintoa.

¹²Mutta kun Jaakob kuuli Egyptissä olevan viljaa, hän lähetti meidän isämme sinne ensimmäisen kerran.

¹³Toisella kerralla Joosefin veljet tunsivat hänet, ja Joosefin suku tuli faraon tietoon.

¹⁴Niin Joosef lähetti kutsumaan luokseen isänsä Jaakobin ja koko sukunsa, seitsemänkymmentäviisi henkeä.

¹⁵Silloin Jaakob meni alas Egyptiin ja kuoli, hän ja meidän isämme.

¹⁶Ja heidät siirrettiin Sikemiin ja laitettiin siihen hautaan, jonka Abraham oli rahalla ostanut Sikemin Emmorin pojilta.

¹⁷Mutta sitä mukaa kuin lähestyi sen lupauksen aika, jonka Jumala oli vannonut Abrahamille, kasvoi kansa ja lisääntyi Egyptissä,

¹⁸kunnes nousi toinen kuningas, joka ei tuntenut Joosefia.

¹⁹Tämä kohteli kavalasti meidän kansaamme ja sorti meidän isiämme, ja pakotti heidät jättämään pienet lapsensa heitteille, etteivät ne jäisi eloon.

²⁰Siihen aikaan syntyi Mooses, ja hän oli Jumalalle otollinen. Häntä elätettiin kolme kuukautta isänsä kodissa.

²¹Mutta kun hänet oli pantu heitteille, faraon tytär otti hänet ja kasvatti hänet pojakseen.

²²Moosekselle opetettiin kaikkea egyptiläisten viisautta, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.

²³Kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiään, Israelin lapsia.

²⁴Nähdessään eräälle heistä tehtävän vääryyttä, hän puolusti tätä ja kosti pahoinpidellyn puolesta tappaen egyptiläisen.

²⁵Hän luuli näet veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta antaa heille pelastuksen. Mutta he eivät ymmärtäneet.

²⁶Seuraavana päivänä hän ilmestyi heidän luokseen, kun he riitelivät, ja kehotti heitä sovintoon sanoen: 'Miehet, te olette veljiä. Miksi teette toisillenne vääryyttä?'

²⁷Mutta se, joka teki lähimmäiselleen vääryyttä, työnsi hänet pois ja sanoi: 'Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme?

²⁸Aiotko tappaa minutkin niin kuin eilen tapoit egyptiläisen?'

²⁹Tämän puheen tähden Mooses pakeni ja oli muukalaisena Midianin maassa, ja siellä hänelle syntyi kaksi poikaa.

³⁰Neljänkymmenen vuoden kuluttua hänelle ilmestyi Siinain vuoren erämaassa Herran enkeli orjantappurapensaan tulenliekissä.

³¹Kun Mooses sen näki, hän ihmetteli näkyä, ja kun hän tuli lähelle katselemaan, hänelle tuli Herran ääni:

³²'Minä olen sinun isiesi Jumala, Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.' Niin Mooses alkoi vapista eikä rohjennut katsella.

³³Mutta Herra sanoi hänelle: 'Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.

³⁴Minä olen näkemällä nähnyt kansani sorron Egyptissä ja kuullut heidän huokauksensa, ja minä olen astunut alas vapauttamaan heidät. Tule siis nyt, minä lähetän sinut Egyptiin.'

³⁵Tämän Mooseksen, jonka he kielsivät sanoen: 'Kuka sinut on asettanut sinut päämieheksi ja tuomariksi?', hänet Jumala lähetti päämieheksi ja vapauttajaksi sen enkelin kautta, joka ilmestyi hänelle orjantappurapensaassa.

³⁶Hän vei heidät ulos tehden ihmeitä ja tunnustekoja Egyptin maassa ja Punaisessameressä ja erämaassa neljänkymmenen vuoden aikana.

³⁷Tämä on se Mooses, joka sanoi Israelin lapsille: 'Profeetan, minun kaltaiseni, herättää Herra, teidän Jumalanne teille teidän veljienne joukosta. Häntä kuulkaa!'

³⁸Hän on se, joka erämaassa oli seurakunnassa enkelin kanssa – joka puhui hänelle Siinain vuorella – ja isiemme kanssa. Hän sai elävän sanan meille annettavaksi.

³⁹Hänelle eivät meidän isämme tahtoneet olla kuuliaisia, vaan työnsivät hänet pois ja kääntyivät sydämessään jälleen Egyptiin

⁴⁰sanoen Aaronille: 'Tee meille jumalia, jotka käyvät meidän edellämme, sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut tälle Moosekselle, hänelle, joka johdatti meidät ulos Egyptin maasta.'

⁴¹Ja he tekivät niinä päivinä vasikan ja toivat uhrin epäjumalalle ja iloitsivat kättensä töistä.

⁴²Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja jätti heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niin kuin on kirjoitettu profeettojen kirjassa: 'Toitteko te minulle teurasuhreja ja muita uhreja erämaassa neljänkymmenen vuoden aikana, te Israelin huone?

⁴³Te kannoitte Molokin majaa ja Remfan-jumalanne tähteä, niitä kuvia, jotka te olitte tehneet palvoaksenne niitä. Niinpä minä siirrän teidät Babylonin tuolle puolen.'

⁴⁴Todistuksen maja oli meidän isillämme erämaassa niin kuin hän, joka puhui Moosekselle, oli määrännyt sen tehtäväksi sen mallin mukaan, minkä hän oli nähnyt.

⁴⁵Meidän isämme ottivat sen perintönä vastaan ja toivat Joosuan kanssa maahan, minkä he valtasivat pakanoilta, jotka Jumala karkotti meidän isiemme tieltä – Daavidin päiviin asti.

⁴⁶Hän sai armon Jumalan edessä ja pyysi saada valmistaa majan Jaakobin Jumalalle,

⁴⁷mutta Salomo hänelle huoneen rakensi.

⁴⁸Korkein ei kuitenkaan asu käsin tehdyissä temppeleissä, niin kuin profeetta sanoo:

⁴⁹'Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni astinlauta. Millaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä olisi minun leposijani?

⁵⁰Eikö minun käteni ole tehnyt tätä kaikkea?'

⁵¹Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä! Niin kuin teidän isänne, niin tekin.

⁵²Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet,

⁵³te, jotka enkelien toimesta saitte lain ettekä sitä pitäneet."

⁵⁴Kun he tämän kuulivat, heidän sydäntään viilsi, ja he kiristelivät hänelle hampaitaan.

⁵⁵Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän kiinnitti katseensa taivaaseen ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella.

⁵⁶Ja hän sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella."

⁵⁷Mutta he huusivat kovalla äänellä, tukkivat korvansa ja ryntäsivät kaikki yhdessä hänen päälleen.

⁵⁸He ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat viittansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen.

⁵⁹Niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili sanoen: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!"

⁶⁰Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Sen sanottuaan hän nukkui pois.