Koska meillä siis on tämä virka sen mukaan kuin olemme armon saaneet, me emme lannistu,
2vaan olemme hylänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavalasti emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
3Mutta jos meidän ilosanomamme onkin peitossa, se on peitossa niiltä, jotka kadotukseen joutuvat,
4niiltä, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista Kristuksen kirkkauden ilosanoman valo, hänen, joka on Jumalan kuva.
5Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta Herrana ja itseämme teidän palvelijoinanne Jeesuksen tähden.
6Sillä Jumala, joka käski valon loistaa pimeydestä, on hän, joka loisti sydämiimme valaisemaan Jumalan kirkkauden tuntemisen Jeesuksen Kristuksen kasvoissa.
7Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
8Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomia, mutta emme toivottomia,
9vainottuja, mutta emme hylättyjä, maahan kukistettuja, mutta emme tuhottuja,
10ja me kannamme aina Herran Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
11Sillä meitä, jotka elämme, annetaan jatkuvasti alttiiksi kuolemalle Jeesuksen tähden, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyväksi meidän kuolevaisessa lihassamme.
12Niinpä siis kuolema tekee työtä meissä, mutta elämä teissä.
13Mutta koska meillä on sama uskon henki, niin kuin on kirjoitettu: "Minä uskon ja siksi puhun", niin mekin uskomme ja siksi puhumme,
14tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kautta ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.
15Sillä kaikki on teidän tähtenne, jotta lisääntyvä armo vielä useampien kautta saisi kiitoksen tulvimaan Jumalan kunniaksi.
16Siksi me emme lannistu, vaan vaikka ulkonainen ihmisemme rappeutuukin, niin sisäinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
17Sillä tämä hetken kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille mittaamattoman ylenpalttisen ikuisen valtavan kirkkauden,
18kun emme katso näkyviä, vaan näkymättömiä, sillä näkyvät ovat ajallisia, mutta näkymättömät ikuisia.