Sillä koska laissa on tulevan hyvän varjo, ei itse asioiden olemusta, se ei voi koskaan samoilla uhreilla, joita he vuodesta toiseen alati uhraavat, tehdä täydelliseksi niitä, jotka Jumalaa lähestyvät.
2Sillä muuten olisi lakattu niitä uhraamasta, koska jumalanpalvelusta toimittavilla, kerran puhdistettuina, ei enää olisi mitään synnintuntoa.
3Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.
4Sillä härkien ja vuohipukkien veren on mahdotonta ottaa pois syntejä.
5Siksi hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja lahjaa et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit,
6polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.
7Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala.'"
8Kun hän ensin sanoo: "Uhria ja lahjaa ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt" – niihin, joita lain mukaan uhrataan –
9sanoi hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi, Jumala." Hän poistaa ensimmäisen pystyttääkseen toisen.
10Tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrin kautta, kertakaikkisesti.
11Ja kaikki papit seisovat joka päivä palvelusta toimittamassa ja usein tuomassa samoja uhreja, jotka eivät koskaan voi syntejä poistaa.
12Mutta tämä on tuotuaan yhden ainoan uhrin syntien puolesta, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle
13ja odottaa siitä lähtien, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.
14Sillä hän on yhdellä uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
15Sen todistaa meille myös Pyhä Henki, sillä hän on jo edeltä sanonut:
16"Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan, sanoo Herra: minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"
17ja sitten: "Heidän syntejään ja laittomuuksiaan minä en enää muista."
18Mutta missä nämä on annettu anteeksi, siellä ei uhria synnin puolesta enää tarvita.
19Koska meillä siis, veljet, on Jeesuksen veren kautta rohkea pääsy kaikkeinpyhimpään –
20jonka hän on vihkinyt meille uutena ja elävänä tienä, esiripun kautta – se on hänen lihansa –
21ja koska meillä on suuri pappi Jumalan huoneen haltijana,
22niin käykäämme esiin vilpittömin sydämin, täydessä uskon varmuudessa, sydämet vihmottuina puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä.
23Pysykäämme horjumatta toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.
24Ja pitäkäämme huolta toisistamme rohkaistaksemme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.
25Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin joillakin on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme sitä enemmän, mitä enemmän näette sen päivän lähestyvän.
26Sillä jos me tahallisesti harjoitamme syntiä sen jälkeen kun olemme tulleet totuuden tuntemiseen, ei ole enää uhria meidän syntiemme puolesta,
27vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
28Joka on hylännyt Mooseksen lain, kuolee armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen perusteella.
29Kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen katsotte sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja herjaa armon Henkeä?
30Sillä tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava" ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa."
31Kauheaa on langeta elävän Jumalan käsiin.
32Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin teidät valaistiin ja te kestitte kärsimysten raskaan kamppailun:
33yhtäältä teitä saatettiin julkisesti häväistä ja ahdistaa, toisaalta teistä tuli osallisia niiden kanssa, joita kohdeltiin näin.
34Sillä te olette sekä säälineet kahleitani että ilolla ottaneet vastaan omaisuutenne ryöstön, tietäessänne, että teillä itsellänne on parempi ja pysyvä omaisuus taivaissa.
35Älkää siis luopuko rohkeasta luottamuksestanne, jonka palkka on suuri.
36Te tarvitsette näet kestävyyttä, jotta tehtyänne Jumalan tahdon saisitte sen, mikä on luvattu.
37Sillä "aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele.
38Mutta vanhurskas on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, minun sieluni ei mielisty häneen."
39Me emme kuitenkaan ole niitä, jotka vetäytyvät pois kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.